Musta tuntuu että kirjoittelen näitä kuukauden parhaat -listauksia suunnilleen kahden viikon välein, sellaista vauhtia nämä vuoden vikat kuukaudet tuntuvat kulkevan.

Tehoviikko
Tykkään eniten tehdä töitä niin että tehdään yksi viikko ihan hulluna hommia, joka päivä yötä myöten ja sitten seuraavalla viikolla ihan vähän vaan. Olen ollut elämässäni aika stressaavissa duuneissa, eli mun työstressin ja dedisten sietokyky on hyvinkin kehittynyt. Toki stressaan työasioista joskus, mutta deadlineissä pysyminen on mulle aina helppoa ja saan pienen paineen alla paljon paremmin aikaiseksi asioita kun silloin kun ei ole hengenhätä. Marraskuussa oli pari ihanan kiireistä viikkoa ja sitten niiden vastapainoksi ihania löysäilypäiviä, jolloin kävin kolme kertaa päivässä kahvilla 😀 Tavallaan se, että on paljon töitä, tekee elämästä jotenkin tosi helppoa: kun työt on tehty, ei jaksa edes miettiä mitä sit tekis, haluaa vaan nukkumaan. Toki tehoviikoillakin yritän aina ehtiä päiväkahville jonnekin kivaa paikkaan tai edes vaan puiston penkille istumaan hetkeksi.

Self care -hetket
Kun joutuu taas viettämään enemmän ja enemmän aikaa kotona, tulee pidettyä self care -päiviä kesää useammin. Kesäaikaan kun aurinko killottaa niin voimakkaana taivaalla, en koskaan uskalla tehdä kuorintanaamiota aamulla, koska luin joskus jostain että sen jälkeen ei saisi oleskella auringossa. Mutta nyt talviaikaan suosikki self care -rutiini on käydä ensin lenkillä, juoda kahvi ulkona, sitten sekä hiusnaamio että kasvonaamio, kuuma suihku ja hiusten pesu ja kropan kuorinta ja sitten vielä koko kropan rasvaus. Ja johan on freesi olo!

Mun uusi suosikkinaamio on BYBI Beauty:n Acid Gold AHA Face Mask -kasvonaamio*. Kuorintanaamiot on joskus liian tujuja mun herkälle iholle, mutta aloitin tän käytön jättämällä sen aluksi kasvoille vain viideksi minuutiksi, joskus nimittäin hedelmähappoja sisältävät naamiot saa mun ihon punottamaan ihan hulluna. Tän kanssa ei tullut kuitenkaan mitään epätoivottuja iho-oireita, eli nykyisin uskallan jättää naamion jopa vartiksi iholle. Naamio sisältää ihoa kirkastavia AHA-hedelmähappoja ja tyrniöljyä. Join myös koko marraskuun ajan vehnänoras-smoothieta, jolloin mun iho aina tekee itselleen pienen detoxin, kun iho tunkee ulos kaikki epäpuhtaudet kerralla. Käytin tätä naamiota kerran viikossa ja just nyt iho näyttää ihanan tasaiselta. Ja paras juttu: naamion paketissa on mukana sivellin, jolla tätä levitetään iholle. Se tuntui jotenkin ihanan luksukselta 😀
Olen myös sheetmaskien suurkuluttaja ja tässä kuussa testasin Pulpe De Vie Daquï’rides -tehokosteuttavia sheetmaskeja*. Pulpe De Vie on mulle ihan uusi luonnonkosmetiikkatuttavuus mutta heidän idologiansa puhuttelee: merkki käyttää ainoastaan myymättä jääneitä hedelmiä ja kasviksia, sekä ostaa pientuottajilta niitä ”hassunnäköisiä yksilöitä”, jotka eivät kelpaa myyntiin. Pulpe De Vie:n tuotteet valmistetaan Ranskassa. Ideologian lisäksi näissä kiehtoo ihanan hedelmäiset tuoksut. ja sheetmaskin jälkeen on aina sellainen olo että tekee mieli silitellä omia pehmeitä poskiaan koko loppupäivä.

Aurinkopäivät
Marraskuussa Lissabonissa tuli voimaan uudet koronasäännöt eli ulkonaliikkumiskielto klo 23-05 välille. Ei siinä mitään, mutta sitten viikonlopuille tuli sellainen sääntö että ulkonaliikkumiskielto alkaakin jo kello 13. Suoraan sanottuna se on ollut AIVAN HIRVEETÄ. Erityisen ahdistavia olivat viikonloput jolloin oli ihan superihana sää, jota sai sitten tuijotella ikkunasta. Toinen ärsytyksen aihe viikonloppulockdownissa: ruokakaupat ovat auki vain yhteen ja niihin pääsee sisälle tietty ihmismäärä kerrallaan ja sitten jotkut menevät ostoksille koko hemmetin perheen kanssa.
Mutta marraskuun parhaat listalle pääsevät ihanat aurinkokelit, joita riitti tosi monelle päivälle ja yhdelle illallekin, jolloin oli niin lämmintä lipittää viiniä ulkoterassilla että piti ottaa ihan takki pois. Jotenkin yksi tuollainen ilta toi taas toivoa siitä että paremmat ajat ja seuraava kesä on taas tulossa, sitten joskus.
Aurinkokuvan alla oleva kuva, joka on jonkun lissabonilaisen katutaiteilijan signature style, on mulle ikuisesti kyrpä ottassa –hahmo ja huvittaa aina kun bongaan sen jostain kävelyretkilläni. Tässä kuussa annoin itselleni luvan olla myös tosi kyrpä ottassa -mielialalla. Ei ole helppoa eikä tarvi myös esittää että olisi. Voi ihan hyvin vastata hei mitä kuuluu -kysymykseen että EN EDES TIEDÄ ENÄÄ. 

Kärlek&Anarki
Eräänä lockdown-viikonloppuna katsoin kahdessa illassa tän ruotsalaisen sarjan peiton alla ja sitten nostalgisoin omaa kuumaa työpaikkaromanssia vuosien takaa, haha. Tämä ruotsalainen ja tietty Tukholmaan sijoittuva sarja oli tosi hyvin tehty ja castattu, näyttelijät oli jotenkin ihanan luontevia ja uskottavia rooleissaan. Ja tietty niin tyylikkäitä! Olisin voinut ottaa päähenkilön vaatevarastosta IHAN kaiken.
Tän sarjan lisäksi katsoin kaikki Netflixin joululeffat, joissa jokaisessa oli sama juoni ja ne oli kaikki yhtä huonoja 😀

Kate Davies: Syvään päähän
Latasin tän kirjan eräänä iltapäivänä juurikin kahvitauolla, joka venyi sitten kahdeksi tunniksi kun luin tätä niin innolla. Syvään päähän kertoo parikymppisen Julian elämästä ja vahingossa pitkäksi venähtäneestä selibaatista jonka hän päättää harrastamalla seksiä tuntemattoman miehen kanssa. Homma ei kuitenkaan suju kovin hyvin ja Julia ajatteleekin että seksi miesten kanssa voisi vaikka loppua tähän. Kirja kertoo ihanan estottomasti seksistä ja itsensä etsimisestä, myös omien rajojensa hakemisesta. Ja samalla tietysti ihan vaan elämästä.

Eeva Kolu: Korkeintaan vähän väsynyt
Tartuin tähän kirjaan vaikka koin jo sen nimen perusteella etten kuulu kirjan kohderyhmään. En ole ylisuorittaja enkä perfektionisti ja vaikka olen tehnyt aikoinani paljon suht stressaavia töitä, en ole oikeastaan koskaan ollut lähelläkään työuupumusta. Tykkään kuitenkin Eevan kirjoituksista, joten ajattelin kirjan olevan silti kiva lukukokemus. Se onkin sujuvasti kirjoitettu ja viihdyttävä, mutta mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä selkeämmäksi minulle tuli kuinka erilaisessa maailmassa elelenkään. Ylisuorittajille ja uupuneille tässä on varmasti paljon hyviä oivalluksia, joskin olisin toivonut että kirja olisi jäsennelty jotenkin selvemmin eri osioiksi, nyt se tuntui hieman toisteiselta. Koko ajan kirjaa lukiessa olisin kaivannut enemmän avautumista: nyt vihjaillaan paljon asioista joista ei sitten kuitenkaan avauduta kunnolla. Toki kanssabloggaajana ymmärrän ettei kaikkea haluta paljastaa, mutta lukijana mulle jäi vähän sellainen olo että KERRO NYT OIKEESTI mitä tapahtui. Halusin kuitenkin laittaa kirjan listalleni, koska maailma tarvitsee monen eri tyyppistä kirjallisuutta ja kohderyhmälleen tämä on varmasti oiva teos.

BONUS:
Olen kuunnellut koko kuukauden ihanaa Swan Lingoa, joka on samaan aikaan jotenkin ihanan melankolista mutta silti piristävää musiikkia. Suositus!

* sain kosmetiikkatuotteet testiin blogin kautta. Kiitos!