Lasi viiniä, kiitos. Punaista, joo.

Aina silloin kun elämässäni on sellainen kausi, että olen vähän hukassa, käyn paljon ulkona. Pitäisi kai joogata ja lukea elämäntaito-oppaita, mutta oma ongelmaratkaisuni on toisinaan sellainen, että kun seisoo tuulisella kattoterassilla viinilasi kädessä, käy keskustelua muiden ihmisten ongelmista ja katsoo pimeässä killottavaa valaistua siltaa,

jotenkin tuntee itsensä sillä tavalla olemattoman pieneksi osaksi suurta maailmaa, että alkaa vähän jo hymyilyttää.

(Tai ehkä se onkin se viini).

Eräänä sellaisena iltana kirjaan myös ylös:

Saavutukset elämässä: gradu, 1/5.
Se kun joka natiivi-enkkupuhuja sanoo sulle Oh my god, you´re so funny, 5/5.

Omalle kohdalleni myös se, että vietän iltaa juurikin siellä kuvauksellisella kattoterassilla ottamatta yhtään ainutta kuvaa, on aikamoinen saavutus. Blogille olisi tietty ollut parempi ikuistaa se näkymä.

—-

Loving these August nights.