Kun olen juuri palauttanut graduni, portugalilainen kaverini kysyy joko nyt haluaisin lähteä biitsille.

Kyllä vain!

Hengaamme päivän maisemissa, joista tulee mieleen Thaimaa. Turkoosi vesi näyttää siltä että joku olisi lorauttanut sinne maitoa sekaan, mutta se on sen verran lämmintä, että siellä voi oikeasti lillua.

Haluatko että kysytään tolta pinkin flamingon omistajalta voitaisko lainata sitä ja ottaa susta I´m done- kuva, hän myös kysyy. Sitten flamingokelluja katoaa jonnekin ja kuva jää ottamatta. Ei haittaa.

Eka lomapäivä on muutoin aika täydellinen.

Kotimatkalla käännän autoradion päälle ja sieltä tulee Beach Housea. Mua väsyttää niin ennen voi edes puhua, valehtelen pojille. Oikeasti pitää vähän sulatella asioita siinä tuijottaessaan auton ikkunasta. Gradua, näitä maisemia ja sitä, että nyt ei tarvitse ainakaan pariin viikkoon tehdä oikeastaan yhtään mitään.

Ehkä vaan lillua lisää meressä.

(Sitä en tosin vielä tuona hellepäivänä tiedä, että gradun palauttamisen jälkeen iskee erittäin kummallinen olo, jonka ystäväni diagnosoi Post-dissertation stress disorderiksi. Olo on masentunut ja voimaton eikä edes meressä lilluminen jaksa kiinnostaa. Kuulemma ihan normaalia).

—-

After handing in my Master thesis, I spent a day on a paradise beach.