Kaikki kolmekymppisten suomalaisten kodit näyttävät samalta,

ajattelen, kun luen suosikkiblogiani. Tai no eivät samalta mutta niissä on aina niitä samoja elementtejä.

Kaikilla on kaunista. Sirot kirjahyllyt ja tosi tosi paljon kirjoja. Kevään tullen tulppaaneita maljakossa sellaisessa hullun kirkkaassa Suomen kevään valossa, keskellä pöytää. Valkoisia pöytiä, pinnatuoleja, siroja lamppuja. Aina verhot ikkunoissa.

Minun kuudessa eri Lissabon-kodissani ei ole ollut verhoja ollenkaan, ei edes verhotankoja. Eikun olipa yhdessä keittiössäni verhot, jotka olivat reunoista homeessa, enkä ylettynyt ottamaan niitä pois ja tunkemaan pesukoneeseen, koska oli niin korkea huonekorkeus enkä minä kuitenkaan ystävystynyt naapurigallerian miehen kanssa sillälailla että olisin voinut hakea sieltä tikkaat lainaksi.

Sen sijaan minä muutin siitä asunnosta pois.

Kuukausi sitten eräänä lauantaina, ihan hetki sitten.

Minulla oli sellainen samanlainen siro lamppu, se minkä johdon päässä roikkuu vaan iso polttimo ja muuttoapumieheni yritti sitoa sohvaa kiinni takapenkkiin sen lampun johdolla. Ei, minä parahdin, se lamppu on kallis, älä.

Sitä lauantaipäivää edeltävät kaksi kuukautta minulla ihottuma silmien alla, sellainen punottava ja kutiseva, johon ei auttanut mikään. Makasin eräänä iltana parvellani köntti e-vitamiinivoidetta molempien silmien alla ja nauroin hysteerisesti ystävälleni, joka oli lukenut jostain että punasipulista saa avun sellaisiin ihokohtiin, jotka tummuvat auringossa. Minulla oli valkoiset rasvasilmänaluset, hänella vaaleanpunaiset punasipuliviikset.

Silloin tajusin, että asunnon vuokraaminen hänen kanssaan tulisi olemaan hyvä juttu. 

Sen jälkeen minä ja google translator kirjoitimme portugalinkielisen viestin, jossa kerrottiin siitä, että ei, ei home lähde tuulettamalla ja että minä muutan tästä asunnosta pois.

Nykyisin aloitan aamuni jonottamalla suihkuun, keittämällä teetä ja laulelemalla kissalleni englanniksi. Se on kuitenkin kotoisaa ja kivaa.

Vaikka samaan aikaan ajattelenkin: Tässä iässä, tässä tilassa. Patja lattialla, kiinakaupasta ostettu tanko vaatteille, julisteet teipattuina seinässä. Mutta ei se mitään. Aikuiselämää yksin yksiössä ehdin vielä elää.

Viime aikoina olen miettinytkin paljon sitä, miten hyvä on, että elämässä on hyvinkin erilaisia kausia.

—-

New home starting to look like home.