– Pystyn jo juomaan vahvaa espressoa mustana. Ja laitan siihen paljon sokeria

– Syön leivoksia, kakkuja ja keksejä, joskus jopa aamupalaksi

– Napostelen oluen kanssa suolaliemessä uivia lupiinipapuja, tremocos

– Vedän valkosipulia ihan surutta ajattelematta haisevaa hengitystä

– Pyydän anteeksi roskikselta kun törmään siihen kadulla

– Kuivatan pyykit niin, että ne roikkuvat kadun yläpuolella. Siksi pyyhkeessäni on ehkä tupakan polttama kohta

– Huhh, onpa kallista, päivittelen kun viinilasillinen maksaa 4€. Kun kahvikioskit nostivat espresson hinnan 70 sentistä euroon, lopetin käymästä siellä.

– Perun menoja jos sataa vettä

– Lähden kouluun vasta siihen aikaan kun tunnit alkavat. Muutenkin olen oppinut, että kahdeksalta tarkoittaa puoli yhdeksältä

– Ärsyynnyn superäänekkäistä espanjalaisista ja ranskalaisista, jotka kuvittelevat että kaikki maailmassa puhuvat ranskaa

– Laitan aina Pastel de Natan päälle kanelia

– Voin lähteä arki-iltoina yhdeksältä illalliselle, juoda sen illallisen kanssa puoli pulloa viiniä ja sitten vielä muutaman oluen

– Kun tulen illalla kotiin, sanon kissalleni aina gatinhooooooo sellaisella portugalilaismummon äänellä

– Horisen vieraiden ihmisten kanssa

– Poskipussaan opettajia, kun näen heitä koulun ulkopuolella

– Tunnen koko vuokranantajani perheen, joka asuu tietysti samassa talossa.

– Asun talossa, jonka julkisivu kaipaa pientä ehostusta

– Tykkään istua yksin puistokahviloissa ja tuijotella runollisen näköisenä eteeni. (Tupakkaa en sentään vielä ole alkanut polttaa)

– Kun talvella yöllä on 10 astetta lämmintä, hytisen ja päivttelen: Onpa kylmä!

– Juon viiniä leffateatterissa (Heti valojen sammuttua)

= Olen siis jo vähän portugalilainen. 

—-

Stalkkerilleni tiedoksi, nämä kuvat eivät ole nykyisen asuntoni ikkunasta. 

—-

A vida Portuguesa.