Juomme ulkona puutarhassa vinho verdeä. On sunnuntai-iltapäivä ja ihminen, josta olen alkanut tykätä hurjan paljon, lentää huomenna Italiaan eikä palaa ehkä enää koskaan tänne.

Laitamme uuniin pinaattimunakkaan, sekoitamme Bloody Maryja ja keitämme vahvaa kahvia mutteripannulla, jonka kahva on katkennut. Poltan sormeni kahdesti, ehkä nenänpäänikin, koska aurinko porottaa yhtäkkiä kovin keväisen lämpimästi.

Juon samasta mukista kahvini, viinini ja drinkkini, muut tekevät samaa. Mietin miestä, jota tapailin hetki sitten ja joka ei olisi takuulla voinut istua viltillä maassa tai juoda muita kun ökykalliita viinejään. Hänen hotellia muistuttava asuntonsa taas sai minut epämukavaan olotilaan. Mutta sellaista se on.

Parhaat jutut elämässä on monen erilaisen asian summia, summaa vieressäni istuva tyttö likaista lasiaan tuijottaen, enkä ole varma puhummeko juomista vai miehistä vai ihan vaan yleisesti kaikesta. Sitten hän hymyilee niin valloittavasti ettei sillä kai ole väliäkään.

Enää ei haittaa se, että opintotuen takaisinperintä romuttaa suunnitelmani lennähtää talvilomalle Suomeen, koska yhtäkkiä en olisi missään mielummin kuin siellä puutarhassa palmun alla viltillä.

Puhumme elokuvista ja todellisuudesta, niistä pienistä eroista.

Politiikasta, huulipunista, kukista ja maailman tilanteesta, sillälailla sopivan sekoitetusti. Muistelen erästä illallista, jossa kyllästyin politiikan puhumiseen ja kuulin sitten että no naiset ne haluavatkin aina puhua vain huulipunista.

Hohhoijaa, mitä huttua. Hyvässä seurassa kun voi puhua kaikista noista ilman sitä, että on valittava puolensa ja jumiuduttava siihen.

Sellaisesta minä pidän nykyään. Ja kun hengaa eri maalaisten ihmisten seurassa, on jotenkin vaan niin ihanan avartavaa puhua niistä arkisistakin asioista, koska ne aina saavat uusia näkökulmia. Mutta senhän nyt tietää jokainen, ei tämä mikään ylevä uusi oivallus ole.

Tulen kotiin vasta auringon laskettua. Ulkoilmamyrkytys ja kaikki se sosialisointi saa minut niin uupuneeksi, että melkein nukahdan epämukavalle keittiönsohvalleni.

Sen täydellisellä puutarhalla varustetun asunnon piti periytyä ystäväpiirissäni seuraavalle, mutta sitten väliin tuli rahanahneus ja air bnb (huokaus). Minä meinaan alkaa itkeä, Wasn´t meant to be, toteaa ystäväni kylmän rauhallisesti.

Onneksi nautittiin siitä niin kauan kun sitä kesti.

—-

Best brunch lasts for 6 hours and is located under a palmtree.