Uusi tapani: kiitollisuus
Minulla on eräs huono tapa: menen tosi usein nukkumaan vihaisena.
Se johtuu siitä, että teen tosi usein töitä myöhään, sinne puoleenyöhön asti: koulujuttuja, työjuttuja ja blogijuttuja. Sitten sen jälkeen suon itselleni puolituntisen tunnin nettiä selaillen. Ja kas kummaa, päädyn sivuille, jotka ärsyttävät minua. Joko lukemaan masentavia uutisia, blogeihin joiden sisältö on mielestäni ihan tyhmää tai nettikeskusteluihin, joissa haukutaan aivan kaikki. Loppujen lopuksi olen vihainen itselleni siitä, että kulutin taas aikaa lukemalla kaikkea tuota (tai no masentavia uutisia nyt on pakko lukea, jos haluaa pysyä maailman menosta kartalla).
Ja sitten menen kiukkuisena nukkumaan. Enkä saa unta.
Jos joku olisi kertonut minulle vuosi sitten, että yöpöydältäni löytyy nykyisin Kiitollisuuskirja, olisin entinen kyynikkominäni nauranut niin paljon, että olisi ehkä tippunut tuolilta. Mutta kas, henkinen kasvu, tai jotain sellaista.
Nykyisin yritän muistaa kirjoittaa joka ilta ylös jotain, mistä olen ollut kiitollinen juuri sinä päivänä. Usein se on jotain pientä, kuten kanelitanko kahvissa. Tai on myös päiviä, jolloin en kirjaani koskekaan ja myöhemmin kirjana ylös että no kolmeen päivään en ollut sit kiitollinen MISTÄÄN.
En tiedä onko tämä vaikuttanut positiivisesti vihanhallintaani, mutta usein selailen sitten kirjaa taaksepäin ja muistan kaikkia kivoja hetkiä. Niiden muisteleminen juuri ennen nukahtamista on tuskin ainakaan haitaksi.
—-
Muistikirjan sain Nunuco designilta.
Kiitollisuudet ja käsiala omiani.
—-
Thankful for my language, which has words like Kiitollisuuspäiväkirja.
