Päätän aloittaa graduni tekemisen juhlallisesti, Lissabonin uusimmassa hipsterikahvilassa.

Because I´m worth it.

Kahvi euro seitsemänkymmentä, pyörittelen silmiäni siellä takapöydässä, mutta näkymät on onneksi ihanat. Valoisaa, ovet auki kadulle, betonilattia ja isot puuhyllyt täynnä ihania lehtiä joissa on tarinoita ihmisistä, joilla on kaikki asiat vaan hyvin ja kauniisti.

Tykkään hengata yleensä enemmän niissä paikoissa, jotka eivät ole skandinaavisesti sisustettuja ja trendikkäitä. Tässä paikassa tuoksuu ihan Kööpenhaminalta, jotenkin, ja soi joku hipsteribiisi, jonka esittäjää en millään saa mieleeni. Omissa suosikkipaikoissani tuoksuu enemmän ne ajat kun joka puolella sai vielä tupakoida, astiat ovat eriparisia ja palvelu aina silloin tällöin sujuvaa, ei aina.

Mutta tänään tarvitsen jotain uutta, raikasta ja valoisaa, ehkä se saa mieleni kirkkaaksi ja valmiiksi tuota suurta pelottavaa projektia varten.

Koska paikka on ihan uusi, samaan aikaan kun yritän kirjoittaa, käynnissä on photoshoot. Nään art directorina mielessäni sen lehtijutun ja kuvat: kaikki kliseet kehissä. Ylhäältäpäin kuvattuja acai bowleja mustavalkoisella pöydällä, parrakas henkilökunta tiskin takana, pari lähikuvaa trendikkäästä menusta ja valaisimista…

Kyllähän minä sen tajuan, että nykyisin paikat sisustetaan instagramia ajatellen. Kannattaa olla kuvioitu lattia: hyvät kenkäkuvamahdollisuudet, kauniit astiat ja erinomainen valaistus ja kauniit pöytäpinnat, sitten pitää olla se center piece, josta kaikki ottavat kuvia, lattiassa voi vaikka lukea jotain ja sitten vessaan vielä joku kekseliäs juttu.

Minä taas haluaisin että Lissabon olisi ikuisesti vähän rähjäinen ja vanha, enemmän vaan sympaattinen kuin trendikäs, halpa ja kaikki aina vähän sinnepäin kun liian täydellisesti. Haluan juoda espressoa ja mazagrania, en cold press coffeeta. Viisi euroa myslistä ja jugurtista enkä vieläkään ymmärrä miksi smoothie pitää nykyisin lusikoida lautaselta, jonka päälle on aseteltu marjoja?

Mutta tietenkään minä en päätä siitä millainen tämän kaupungin tulevaisuus on. Totta kai täällä halutaan olla ajan hermolla, tarjota jatkuville turistivirroille uutta ja trendikästä, ei vain sitä perinteistä, kyllähän minä sen ymmärrän. Ne aukiot, joilla ennen käytiin vain huumekauppaa, ovat nykyisin valoisien ravintoloiden terassien valtaamia.

Yhtäkkiä ei huvitakaan enää istua siellä, vaikka tiedän sopivani paikan sisustukseen, profiiliin ja tähän photoshoottiinkin paremmin kuin hyvin:

Mustat housut ja rento musta huitulajakku, harmaa paita, värikkäät kengät ja olalla marimekkokassi, jonne olen tunkenut koko liikkuvan omaisuuteni. Sitten kirjoittelen kahviloissa jotain tyhjänpäiväisyyksiä keskellä päivää.

Itse olen kävelevä hipsteriklisee.

Juon kahvini loppuun ja tungen omaisuuteni takaisin kassiin. Kävelen kotiin ja avaan sitten vihdoin sen gradutiedoston, siellä kahvilassa kun sitten loppujen lopuksi näpyttelin tätä tekstiä. Kuitenkin seuraavat pari tuntia haistelen käsiäni pestyäni ne siellä kahvilan vessassa Aesopin saippualla. Aaaah miten saippua voikin tuoksua näin hyvältä?!

—-

Kaunis kahvila nimeltään Hello, Kristof löytyy osoitteesta 

Rua do Poço dos Negros, 103, 1200-336 Lisbon

—-

Very cool new café (with hipster vibes and lovely magazines) in Lisbon

Hello, Kristof , Rua do Poço dos Negros, 103, 1200-336 Lisbon