Ihanat pellava & silkki

 

archetype

 

Portugalin kesä kestää melkein seitsemän kuukautta ja on ihan (ihanan!) hiostavan kuuma melkein koko ajan.

Itseasiassa Lissabonin sää on aika outo: sisällä on neljä kuukautta vuodesta ihan helvetin kylmä (ei lämmitystä eikä kunnon eristyksiä) ja sitten taas seitsemän kuukautta hiton kuuma. Ja sitten ehkä kuukauden ajan sellainen sopiva että voi olla kotihousuissa ja teepaidassa, mutta ilman sukkia. Keskitalvella nimittäin käytän sisälläkin kenkiä ja housujen alla sukkiksia.

 

archetype

 

Pyykkien kuivumiseen taas menee täällä kosteassa ilmastossa talviaikaan joku viikko, kesällä sitten puolitoista tuntia. Lissabonissa asuva suomalaiskaverini sanoi jättäneensä talvella pyykit kuivumaan sisälle lähtiessään lomalle Suomeen ja palatessaan kahden viikon päästä, ne olivat vieläkin kosteat. Ugggh…

Kun muutin Lissaboniin, mulla oli monta sellaista vajaamittaishihallista vaatetta, Suomessa kun sellaiset oli aina hyviä. Olen aika kuumaverinen, eli just se tyyppi jolla on läpi vuoden kotibileissä hihaton paita kun monella muulla on villatakki. Mutta Lissabonissa on ehkä yhtenä päivänä vuodessa 3/4 hihavaatteisiin sopiva keli. Aina joko liian kylmä, jopa sisällä tai sitten niin kuuma ettei hihoja vaan yksinkertaisesti tarvitse.

Omistankin nykyisin lähinnä lämpimiä villapaitoja ja sitten hihattomia silkkitoppeja ja keveitä kesämekkoja.

 

 

Paljon olen oppinut myös eri materiaalien eroista.
Tämä on selkeä aikuisjuttu: nuorempana kukaan ei puhunut materiaalien hengittävyydetä tai hiostavuudesta, tai siitä miten helppo joku olisi silittää ja pitää kuosissaan, mutta näin aikuisena tällaisia asioita tulee mietittyä ja mikä pahinta: niistä puhutaan jopa illalliskutsuilla, haha.

Luonnonmatskuista silkki ja pellava on omat suosikit, ne kun on ihania myös silittämättöminä, just vähän boheemin ryppyisinä.

 

archetypearchetypearchetype

 

Näissä kuvissa mulla on ikuisuusluottopaita, eli tämä American Vintagen silkkitoppi 
sekä suomalaiselta Archetype labelilta saamani täydellinen simppeli pellavapaita.
Sandaalit on Otherstories:in ja hame Oyshon.

Tätä asua olen pitänyt alkukesän ajan lähes joka toinen päivä 😀

 

 

muoti ostokset

Toukokuu lukuina

 

 

– 1 kerta baarissa (!!!) Tanssin, soitin musiikkia youtubesta, join viiniä, flirttailin vahingossa yhdelle miehelle (ja sain hirvittävän darran).

– 1 pizza sohvalla maaten Sinkkuelämää katsellessa (parasta aina joskus!)

– Yhdet vahinkotreffit

-1 kerta kampaajalla johon kuului 2 (!) päähierontaa (ihmiskosketus!!!)

– 0 kontaktia poliisin kanssa (eli siis poikkeustila oli ohi ja sai hengailla melkeinpä miten halusi)

– 2 sellaista kertaa kun koin vaikeaksi puhua rasismista mustaihoisten ystävieni kanssa. Puhuin silti.

-3 sellaista kertaa kun menin innoissani kahvilaan tekemään vähän töitä ja juomaan hyvää kahvia oikeasta kupista, mutta sitten muistin ettei kahviloissa saa mitään tehtyä kun aina joku äänekäs kailottaa (kahden metrin päässä) vieressä.

 

 

-1 uusi kämppis (joka ajatteli minun varmasti aluksi olevan kummallinen epäsosiaalinen ihmishirviö). Oli hieman liikaa 7 viikon yksinasumisen ja lockdownin jälkeen ottaa ventovieras kotiinsa asumaan ja alku oli hankalaa, sanoin myöhemmin ystävälle. Hienosti aikuistyyliin reflektoit mistä hankaluudet johtuivat, hän vastasi. Sitten pääsin kertomaan että nyt menee jo ihan hyvin.

-2 piknikkiä puiston nurmikolla istuen (huhtikuussa tämä tuntui utopialta joka ei koskaan tule toteutumaan.

 

 

-1 loppuun luettu kirja (Normaaleja ihmisiä!) ja sitten siitä tehty sarja, josta olen säännöstellyt itselleni yhden jakson per ilta kuin 90-luvulla konsanaan (eikun silloin se oli yksi per viikko, mutta kuitenkin).

-Varmaan 10 kertakäyttömaskia ja kaksi kankaista joita käytin sekaisin. Niihin on jo tottunut niin hyvin! (avaimet, puhelin,lompakko, maski…)

-Satatuhatta kuvaa kukkivista jakarandapuista. Varmaan tasan 30 aamua jolloin avasin ikkunat ja haistoin lähipuistossa kukkivan jakarandan myös sisällä.

 

 

-IHAN HIRVEÄSTI TÖITÄ (ihanaa!)

-IHAN HIRVEÄSTI VAPAUTTA (rajatonta kaduilla kävelyä, penkillä istumista, kauempana sijaitsevaan kauppaan menoa, eri kaupunginosiin vaeltamista!!!)

– Enemmän huutomerkkejä kun ikinä, ainakin tässä postauksessa mutta myös tosielämässä, koska yhtäkkiä kaikki tuntui oudolta, suurelta, jännältä ja uudelta normaalilta!!!
(Surullista kyllä, myös viestiketjuissa joissa puitiin maailmantilaa, varsinkin Amerikassa tapahtuvaa todellisuutta. Tästä pitää kirjoittaa vielä enemmän, sitten kun saa omat ajatuksensa jäsenneltyä jotenkin tarpeeksi viisaasti).

 

Outoa toukokuussa:
Maaliskuu kesti tänä keväänä ehkä 12 viikkoa, huhtikuu ainakin 3 kuukautta ja toukokuu hujahti sitten noin kolmessa päivässä.

 

suhteet ajattelin-tanaan oma-elama