Olen intoillut joka päivä siitä, että näen kukkivat Jakarandat koulumatkan varrella.
(Ja muistellut viime kesäkuuta, kun asuin tuolla samaisella kadulla).

Olen vastannut kieltävästi sellaisiin asioihin, jotka eivät ole huvittaneet. 

Sekä kysymykseen siitä, onko Suomessa jääkarhuja. 

Olen kuullut että siinä kahvilassa, jossa on erityisen hyvä kahvi, on myös asiakkaista terrorisoiva hiiri.

Olen huomannut entistä useammin ymmärtäväni portugalia.

Olen suunnitellut saman päivän aikana uuden logon Applelle ja sitten katsonut kun ryhmätyöryhmäni rakentaa tällaisen bambuhökötyksen. 

Olen ilmoittautunut ylimääräisiin iltaseitsemän seminaareihin vain koska olen tarvinnut muuta ajateltavaa. 

Olen saanut kutsun tapaamaan erästä kissanpentua (!!). 

Olen luopunut kaksista kengistä ja yhdestä valheellisesta mielikuvasta. 

Olen saanut sellaisen sähköpostin, jonka luin kymmenen kertaa ennenkuin uskoin sen olevan totta. 

Olen löytänyt täydellisen asukuvalokaation uuden kotini vierestä.

Olen pettynyt tosi moniin ihmisiin. 

Olen lukenut omia blogikirjoituksiani kahden vuoden takaa ja tunnistanut kaikki ne vanhat tunnetilat. 

Olen ostanut kesämekon, joka on tosi kaunis, vähän hempeä ja ehkä liian paljastava. 

Olen oppinut että jos kissan päästää patiolle, se haluaa samantien sisälle. Ja kun sen tuo sisälle, se maukuu sekunnin päästä takas ulos. 

Olen tavannut ranskalais-amerikkalais-irlantilaisen miehen, joka puhui sujuvasti italiaa. 

Olen ollut katkera siitä, etten puhu edelleenkään sujuvasti kuin englantia. (Suomea puhun tietysti sujuvasti. Kissalleni). 

—-

Life lately.