Olen ollut aina erityisen kiinnostunut kaikista Kaksi ihmistä vaihtaa elämäänsä tietyksi aikaa -ohjelmista.
 

Kun olin käymässä Suomessa, oli mahdollisuus vähän samanlaiseen kokeiluun. Vietin nimittäin kaksi päivää kotiäitinä, hieman alle kolmevuotiaan kummipoikani kanssa. (Ikävä kyllä siskoni ei päässyt elämään minun Lissabon -elämääni siksi aikaa, joutui ihan vaan omalle työpaikalleen). Aluksi tarkoitus oli viettää vain yksi päivä, mutta kun sen lopussa minulta kysyttiin suloisella äänellä

Onko huomennakin kummitätipäivä, sai tämä kokeilu jatkoaikaa myös toiseksi päiväksi. 

Kaiken kaikkiaan kahden päivän aikana ehti tehdä vaikka mitä: katsottiin vähän pelottava dokumentti pingviineistä, ihmeteltiin punaista kynsilakkaa ja ripsentaivuttimia, leivottiin, käytiin eväsretkellä metsässä, tehtiin lumi(ukko)pupu ja muovailuvahaeläimiä, käytiin etsimässä kenguruita metsästä ja leikittiin ties kuinka montaa leikkiä. Ja kerrattiin monta kertaa sitä, miten olin Suomeen tullut: lentokoneella. 

Hyödyllisiäkin asioita opetin lapselle. Sillä aikaa kun aikuinen meikkaa, lapsi voi hoitaa yhden ikuisuusprojektin: 

pestä kaikki meikkisiveltimet. Aika kätsyä. 

Kun minut sitten vietiin lähtöiltana pimeälle bussiasemalle, lapsi kysyi: Onko TÄMÄ se Portugali? 

—-

Spent two days as a stay at home mom (with my nephew).