visual diary

11.12.2015 saarah

Kymmenen minuuttia kanssani

10.12. klo 16.53, Cafe Tati

Cais do Sodre, Lissabon

Olipa vähän mauton kasviskeitto. Jospa tilaisin lasillisen punaviiniä.

One glass of red wine, please

Ei hitto, unohdin tilata sen portugaliksi. Äh. Miten se menikään,

Um copo de vinho tinto, faz favor,

Hemmetti, olisin osannut.

KESKITY!

Ainiin, kahden tunnin päästä pitää olla kielikurssilla: yksi lasillinen siis vaan.

Jotenkin tästä kahvilasta tulee mieleen San Francisco, vaikka tuntuu etten muista koko kaupungista mitään. Miksei Helsingissä ollut yhtään ihanaa kahvilaa? Vai oliko siellä mutten koskaan vaan käynyt kahvilla missään?

Jos en saa tästä kahdesta vuodesta mitään muuta irti, ainakin opin käymään yksin kahvilla.

Tai no, viiniähän tässä juodaan.

Jos olisin oikeasti työkseni kirjoittava ihminen, olisin varmasti vähän alkoholisti. On paljon helpompi kirjoittaa mitä tahansa yhden viinilasillisen jälkeen.

Olisipa ihana sisustaa kahvila ja miettiä millaisia kukkia olisi maljakoissa. Joo, realistisia haaveita hei taas.

Olisi niin outo kuulla jonkun ihmisen vastaava tarina joka on rakastunut vaikka Helsinkiin ja muuttanut sinne.

Onko kaikilla ulkomaille muuttavilla aina ihan samantyyppiset kokemukset?

Hemmetti ne joulukortit, en muistanut postittaa niitä vielä!

Lähettääköhän kukaan muu enää moisia muinaisjäänteitä kun meidän suvun naiset?

Mitäköhän mummo tekee jouluna? Olisiko sittenkin pitänyt mennä Suomeen.

En voi käsittää että olen käyttänyt tätä villatakkia jo neljä vuotta. Tuntuu etten talvella mihinkään muuhun pukeudukaan.

Hitto miten hyvää punaviiniä. Mmmm.

HITTO miten komea sivuprofiili tuolla tarjoilijalla joka EI tarjoile mulle.

Pitäisi opetella joku hyvä laini portugaliksi.

Eikun miten se menikään

Muito fixe.

Mutta miten se lausuttiinkaan? Miksi on kieliä joissa kaikkea ei lausuta niin kuin kirjoitetaan? Olisi niin paljon helpompaa.

Muito fisssssh. Ehkä. Kuulostaa kalalta.

En sano sitä.

Huomenna on perjantai. En ole ollut viikkokausiin missään bilettämässä. Olisinpa huomenna.

Kello on 17.03.

—-

Takaisin oikean kirjoitushomman ääreen.

—-

Ps. RAKASTAN tätä kahvilaa. Jos olet Lissabonissa joskus, käy täällä.

Avainsanat: salamateksti

Suhteet Oma elämä

10.12.2015 saarah

Kaikki (ihan tarpeeksi) hyvin

Oli sellainen päivä,

jolloin tunsin itseni erityisen yksinäiseksi ja surkeaksi.

Peilistä katsoivat väsyneet silmät ja näin ryppyjä, joita en ollut koskaan ennen edes huomannut.

Vihasin kylmää sisäilmaa joka kuivattaa ihoani. Vihasin sitä, että sisällä on oltava kahdet sukat ja villapaita ja silti on jäässä.

Aamupuurosta tuli pahaa ja kaadoin teetä lattialle.

Yritin saada selkoa ryhmätyöpresentaatioon, jota piti valmistella, mutta muita se ei tuntunut kiinnostavan. Lähettelin ihan turhia viestejä.

Puoli päivää yritin tehdä kaikenlaista tärkeää, mutta mikään ei sujunut. Laitoin aurinkolasit päähän vaikkei aurinko juuri paistanutkaan ja kävelin tuntikausia pitkin katuja.

Mietin paljon ihmistä, johon ehdin ihastua vaikka ei olisi missään nimessä pitänyt. Mietin kaikkia epäonnistumisia elämässäni

ja sitä, miksi ne pitääkin muistaa ikuisesti.

Kävelin surullisena pitkin kaunista kaupunkia, joka ei juuri sinä hetkenä tuntunut pastellitaivaalta. Oli liikaa kaikkea: turisteja, meteliä, jouluvaloja ja selfietikkuja.

Tulin kotiin, join teetä ja söin keksejä, vaikka juuri päätin yrittää syödä iltaisin jotain järkevämpää.

Kuuntelin surkeudenmaksimoimislevyjä koneeltani, kunnes se yhtäkkiä pimeni eikä enää käynnistynyt.

Siinä vaiheessa itku oli lähellä. Annoin koneen olla tunnin

ja viestittelin äidin kanssa joululeivonnaisista sen aikaa.

Mietin keittiössä olevaa punaviinipulloa,

ja kokeilin avata koneen vielä kerran. Se aukesi ja varmuuskopioin samalla minuutilla kaiken.

Sitten sattumalta, siltä samalta näytöltä, luin tämän jutun.

Seuraavaksi pyyhin kyyneleitä näppikseltä. Viis tietokoneesta, poikaystäväehdokkaista, iho-ongelmista, kouluprojekteista, ja ihan kaikesta,

minulla on kaikki hyvin.

Tai ei todellakaan kaikki, mutta tarpeeksi monta asiaa ihan tarpeeksi hyvin.

—-

Good old reality check is sometimes the best thing you can get.

Suhteet Oma elämä