Hullu, värikäs, vähän överi Portugali

Why you should go to Flowers’ Festival in Alentejo, Portugal

Yksi syy siihen, miksi rakastuin niin kovasti Portugaliin, on tässä:

Täällä rakastetaan värejä, eikä pelätä vetää vähän överiksi.

Katselin kansallispäivän juhlallisuuksia täällä asuvan amerikkalaisen kaverini kanssa ja hänestä kaikki oli aivan too much, mutta itse salaa tykkäsin övereistä puvuista ja siitä, että jokainen katu oli koristeltu värikkäin nauhoin ja pikkulampuin. Miksi juhlia hillitysti, kun voi vetää koko kaupungin ihan överikoristelluksi?

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Flower's festival in Alentejo Portugal

Juuri nyt Portugalin Alentejossa on kukkafestarit, Festas das Flores ja siellä näyttää tältä. Hitto vie!

Olin alkukuusta etelässä, pienessä Odeceixen kylässä, jossa oli näitä samoja paperikukkakoristeita, joskin vähän hillitymmin. Ja ne olivat niin kauniita. Ensi kesänä siis suunnaksi Alentejo ja kukkafestarit. (Ja kuinka ihanaa että voi tehdä kesäsuunnitelmia ensi vuodelle tähän maahan. Jes!)

—–

Kuvat ja lisäinfoa täältä.

—–

One thing to add on my Portugal bucket list:

Festas das Floras in Alentejo.

 

 

Kulttuuri Matkat Suosittelen

Kahdeksan minuutin salamateksti

Kello on 18.03.

Sen piti soittaa kun se lähtee töistä. Kuudelta. Se sanoi lähtevänsä töistä yleensä kuudelta.
Vai sanoiko. Ainiin, olen Portugalissa, jossa mun pitää mennä nyt tarkoittaa sitä että vielä voi haahuilla ympäri kaupunkia tunnin, juoda kaksi kuppia kahvia ja polttaa tupakan.

Hengitän syvään.

Miksi mua ärsyttääkin näin paljon. Miksi mua oikeastaan aina ärsyttää niin paljon?
Onkohan tälle joku termi?

IMG_0832.JPG

MIKSI kissojen pitää aina hinkata päätään läppärin reunaan. Ää, nyt se kiipeää kirjahyllyyn,

Älä kiipeä,

Tai no miksei. Tyhjä kirjahylly, mahtuuhan sinne.

Hitto kun olisi kaikki ne kirjat nyt mitä en koskaan ehtinyt lukea. Pakkasinko ne vinttikomeroon? Pakkasinko suosikkilakanat tyhjiöpussiin vai vaan laatikkoon? Pakkasinko ne yhdet farkut jonnekin. Kohtahan on syksy.

Ainiin mulla on se yksi ihana syyspaita. Missähän se on.

Miksei se soita? En kyllä ala odottelemaan kovin kauaa. Menen yksin syömään.

Miten on muuten mahdollista että vielä vuonna 2015 miesten puhelimista puuttuu ominaisuus vastaa tähän viestiin NYT HETI.

Hitto että on paljon asioita joista en ymmärrä mitään.

Pitäisi useammin käyttää muiden vaatteita. Tää kämppiksen hame on niin ihana. Sopisikohan tän kanssa paremmin se toinen paita sittenkin.

Sovittaa.

Ei.

Kello on jo 18.07. Kauhee nälkä! Voisikohan tänään mennä lasilliselle lähipuistoon. Ei kun nythän on maanantai.

Mitä ihmettä sanon kaikille jotka kysyvät mitä olen tehnyt tänä kesänä? Onkohan outoa mennä käymään Suomessa.

Hitto että tekee mieli avokadotacoa. Mitähän se maksoikaan, onkohan mulla varaa ostaa sellainen kun menen Helsinkiin.

Jos laittaisin nyt pyykit koneeseen pikaohjelmalla, ehtisin odottaa ne loppuun asti.

Onpa kauniin näköinen valo just nyt. Pitäisi ottaa kuvia. Mitä instagrammasinkaan tänään?

Äh, miksei se vieläkään soita. Kello on 18.11.

Lähden ulos.

—–

Kiitos ideasta Laura ja Helmi , salamakirjoittaminen oli ihan mahtavaa. Ajatuksenjuoksuni on näemmä todella nopeaa ja poukkoilevaa, mikä ei kyllä yllätä ollenkaan, olenhan ollut oman pääni sisällä jo 35 vuotta. (Ilmankos väsyttää KOKO ajan).

 

 

Suhteet Oma elämä