Unettomuutta ja juurettomuutta

 

 

Harmaa Helsinki,
jossa ei ole talvi eikä kevät enkä tiedä mikä vuodenaika. Eikä kukaan muukaan tiedä. 

On ihanaa, puhun pitkät lounaat kaikesta isosta ja tärkeästä ja sitten ihan hömpästä ja aina saa kahvin samaan hintaan ja vaikka se on vähän kitkerää, tarvitsen sitä niin paljon. 

Suomessa kun en koskaan enää saa nukuttua. 

Valvon ja tuijottelen erilaisia kattoja, laitan paljaat varpaat peiton alta lämpimään ilmaan ja kirjoittelen instaviestejä joissa jaarittelen siitä kuinka helppoa Suomessa olisikaan olla gluteeniton vegaani. 

Vaikka en edes ole, syön savulohta aina kun siihen vain on mahdollisuus. 

(Ja istun saunassa myös).

On ystäviä joita haluan nähdä heti saavuttuani. Ja sitten niitä joita ei minun puolivuosittainen vierailuni kiinnosta ollenkaan. 

On ihan liikaa ajatuksia, ihan koko ajan. Ne ovat tällaisia:
Pitäiskö jäädä tänne Suomeen nyt samantien.
Voi apua, en varmaan ikinä muuta Lissabonista enää mihinkään. 

 

 

Vuoden alussa oli täydellinen hetki poistua Lissabonista, olin jotenkin nimittäin kyllästynyt ihan täysin kaikkiin lähipiirini ihmisiin. Suunnitelmien perumisiin, tyhjiin lupauksiin ja turhaan kiukutteluun. Suosikkiviininjuontiseurani oli kaupungissa, mutta viinittömällä kuukaudella, kuten minäkin. (Tai no, yhdeksän päivää se kesti omalla kohdallani). 

Lähes kaikki muut ihmiset minua sitten vain lähinnä ärsyttivätkin. 

Ja se, miten enää ei voi olla vastuuton kaksikymppinen. Voi blääh miten tylsää se useimmiten onkaan. Uudenvuoden aattona asia iski tajuntaani hyvin selkeästi: olin juhlissa joissa moni kaipaili viiniä vahvempaa, itse koin omantunnon tuskia aiemmin sinä iltana syömistäni asioista, jotka eivät sovi uuteen ruokavaliooni.

Tuntuu toisinaan jopa henkilöbrändiini ja ajatusmaailmaani sopimattomalta joutua miettimään vaan terveyttä ja järkevyyttä aina ja ihan kaikessa. Juurikin sitä aikuisuuden ärsyttävintä puolta: On vastuussa kaikesta itse ja itselleen.Varsinkin niistä omista päätöksistään. 

Ei ihme ettei nukuta kun päässä pyörii isoja ja vaikeita asioita. Niinkuin vaikka oman tulevaisuutensa suunnittelu.

 

 

Ps. Miten voi olla EDELLEEN tammikuu? Tätähän on kestänyt jo kuukausikaupalla.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Upeasti uudistunut Flow kosmetiikka

 

 

Minulla oli melkein 18 vuotta kissa, joka vihasi appelsiineja.
Söin 18 vuotta appelsiinit aina salaa keittiössä tiskipöydän yllä, en koskaan esimerkiksi vaellellut asunnossani appelsiinia mutustaen. Vuosi sitten tajusin etten ole enää pitkään aikaan omistanut kissaa, joten voin siirtyä syömään appelsiinini vaikkapa sängyssä, kuten nykyisin teen.

Pilkon hedelmät kulhoon, josta haarukoin ne suuhuni sängyssä istuen. (Ja lähes aina on otettava kuva esteettisestä hedelmäkulhosta).

Yöpöydälläni ollut pari kuukautta myös uusi suosikkivoiteeni, suomalaisen Flow kosmetiikan Sheavoi tehovoide, Organic Shea Body Butter. Käytän voidetta käsille ja jalkapohjille, koko vartalolle se on omaan makuuni vähän liian tuhti. Kuiville käsille taas ihan täydellinen! Rakastan voiteita jotka eivät tuoksu juuri miltään ja jotka oikeasti imeytyvät ihoon samantien ja kosteuttavat kunnolla.

 

 

Kaikki nämä Flow kosmetiikan* uudistuneet pakkaukset saavat myös visualistilta extrapisteet.
Kauas on tultu ajoista jolloin luonnonkosmetiikka näytti vähän kotikutoiselta ja pelkästään hipiltä. Näitä tuotteita kun pitää mieluusti esillä. (Tärkeä ominaisuus ihmiselle joka siirtää jopa käsitiskiaineen kauniimpaan pulloon).

 

 

Flow:n probioottisesta kamomillakasvovedestä on tullut suosikkini hetkiin jolloin iho on ärtynyt ja punoittava. Käyn usein aamulla lenkillä, jolloin ilma on vielä viileä. Rakastan mennä suoraa lenkiltä tulikuumaan suihkuun, mutta iho ei rakasta lämpötilavaihtelua ja punoittaa lähes aina lenkin ja suihkun jälkeen ihan hulluna.

Suihkuttelen tätä siis aamuisin kolmisen kerrosta, jolloin iho rauhoittuu nopeasti. Myös se että ärtynyttä ihoa ei lähmi käsin, tuntuu auttavan. Kasvovesi on vähän erilainen kun aiemmin käyttämäni paksun hoitovedet, sen koostumus on paljon kevyempi. Tätä tuotetta suositellaan erityisesti atooppisen ja herkän ihon omaaville. Eli siis juuri minulle!

 

 

Olen ollut koko ikäni myös ihminen joka RAKASTAA kasvonaamioita. Käytän viikottain kuorivaa naamiota sekä muutamaa erilaista kosteuttavaa ja väitänkin että ahkera naamioiden käyttö on yksi syy hyvään ihooni.

Uusi suosikkini hellävaraisten kuorintanaamioiden saralla on tämä Flow:n Strawberry Milk Mask naamio. Rakastan erityisesti jauhemaisia naamioita, joita sekoitellaan itse veden (tai kasvoöljyn kanssa) pienessä kipossa ja levitetään sitten iholle. Laitan naamiota aina myös kaulalle, sen iho kun kaipaa hoitoa myös.

Plussaa myös naamion vaaleanpunaisesta väristä sekä siitä ettei se nimestään huolimatta tuoksu keinotekoiselle mansikalle. Naamio sisältää hyaluronihappoa, joka kosteuttaa ja myös sitoo kosteutta ihoon.

 

 

Ulkomaille muutettuani olen muuttunut myös ihmiseksi joka aina vähän ylpeilee omalla maallaan. Siksi onkin kiva hehkuttaa ulkkiskavereille myös suomalaista luonnonkosmetiikkaa.

Toivonkin Flow cosmeticsille onnea maailmanvalloitukseen,
tuotteet ja pakkaukset ovat erittäin valmiita siihen!

 

*Sain tuotteet testiin blogin kautta, kiitos.

 

 

Kauneus Iho Vastuullisuus