30/30 sääntö
Tässä on kuva treffeistä, joilla olin jokin aikaa sitten.
Näettekö miehen? Niin, en minäkään nähnyt.
Mies kun oli 40 minuuttia myöhässä ja minä siitä suivaantuneena menin juomaan viiniä yksin. Kerroin hänelle kyllä viestitse, mikä meni pieleen. (Tässä vaiheessa oman elämäni soundtrack soitti päässäni Nancy Sinatraa: How does that grab you, darlin’? How does that mess your mind?
How does that grab you darlin’? This girl is leavin’ you behind.)
Sitten katsoin puhelintani, jonne mies lähetti neljäkymmentä viestiä. Ja ajattelin: paha mieskarma seuraa ihmistä myös maan rajojen ulkopuolelle.
—–
Olen pyrkinyt noudattamaan miesasioissa sääntöä, jota kutsun nimellä 30/30 sääntö. Se menee näin:
Jos minun on tarkoitus tavata mies, hän saa olla enintään 30 minuuttia myöhässä. 30 minuuttia odotan, kauempaa en. Turhasta odottelusta kun tulee halpa ja paska olo. Olen vahvasti sitä mieltä, että aikuisten ihmisten kuuluu osata lähteä ajoissa, ollakseen paikalla ajoissa. (Okei, jos mies on esimerkiksi sammuttamassa tulipaloa ja myöhästyy siksi, voin joustaa säännöstäni).
Jos tapailen miestä, jolla on jokin todella ärsyttävä tapa (ei, en laske tähän pikkutapoja: voita näkkärin väärälle puolelle, tapa käyttää epäsopivia vaatteita yhdessä tai jättää kaapinovet auki) vaan oikeasti sellaisia kohtuuttoman tyhmiä tapoja, jotka satuttavat ja tekevät suhteesta inhottavan. Tällöin otan asian puheeksi ja ehdotan, voisimmeko testata 30 päivää koetta.
Suht yleisen uskomuksen mukaan ihminen nimittäin tarvitsee 30 päivää muuttaakseen toteuttamansa käytösmallin. Luotan tähän teoriaan (ja miehiin). Ja mitä tapahtuukaan, on ainakin hyvä avata keskustelu aiheesta.
—–
Saatuani miehen viestit, laitan puhelimen pois päältä.
Sitten tilaan ruokaa ja ajattelen: Voin joko muistaa tämän tosi paskana päivänä, tai sitten voin ajatella kuin äitini opetti: Turha voivotella. Tässä on nyt nämä palaset ja näistä teet jotain.
Syön lounaani, siemailen viinilasillistani ja loppujen lopuksi laitan puhelimen takaisin päälle. Ja sitten viestin toiselle miehelle, jonka kanssa olin hiljattain chättäillyt. Mies vastaa piakkoin:
How about early white wine? I´m just leaving the office.
En edes sano etten juo valkkaria. Nyt ei ole se hetki. Otan metron. Ajan kaupunginosaan joka on minulle tuntematon. Kiipeän näköalapaikalle ja tapaan miehen.
—–
Seitsemän tuntia myöhemmin puhun portugalia taksikuskille, joka vie minut kotiin. Mahassa useita lasillisia roseviiniä ja kolmen ruokalajin illallinen. Lisäksi auringolta ja tuulelta tuoksuva tukka. Ja jostain syystä ei yhtään huulipunaa enää.
Seuraavana päivänä saan mieheltä viestin: When are you going on another failed date? I´d love to be your back-up-guy again. Ja toiselta mieheltä viisitoista vihaista viestiä, joihin vastaan laittamalla viestieston päälle.
Sitä saa mitä tilaa,
ihan missä päin maailmaa tahansa.
—–
Went on a bad date last week. See the guy? No, I didn´t either, since he was 40 minutes late, so I went to drink wine alone.
