Kukkakaupassa on niin kauniita kukkia, etten osaa valita. Neilikat, euron kappale. Liljat neljä. Hmm.

Loppujen lopuksi kävelen puiston läpi kotiin mukanani sekalainen kimppu valkoisia neilikoita ja palmumaisia vihreitä lehtiä (jotka eivät maksaneet mitään) sekä huoltoaseman pihassa kukkivasta puusta katkaistu oksa, periaatteella

ei kukaan mua täällä tunne.

Ostan vihdoin myös tuulettimen. Se on merkkiä Lazer, mutta ruuvaan etuosan vahingossa jotenkin väärinpäin (manuaalia katsastamatta) joten siinä lukee nyt Rezal. Ulkona on hikistä, mutta Rezal viilentää kämpän ja vinho verde hikisen olotilani. 

Illalla katson dokumentin Nina Simonesta ja itkettää ihan, miten oman elämän suurin murhe on tällä hetkellä yläkerran remontti. Toista se oli hänellä perheineen. Mielenterveysongelmat, rasismi, kamala avioliitto, vaativa ura.

Kun olin itse lapsi, inhottavinta oli että jouduin talviurheilemaan aktiivisen perheeni kanssa. Olisin halunnut vain istua sisällä ja piirtää, mutta ei, pakko oli mennä ulos. Vitsailin aina, että minut on adoptoitu, enhän tykännyt lasketella ja samoilla sienimetsässä. Nina Simonen tyttärellä olikin sitten vähän isompia murheita.

Syksyisin istuin huoneessani piirtämässä ikkuna auki, koska en kestänyt sieniruokien hajua. Edelleenkään en syö niitä ja aina jos joku haluaa tehdä minulle illallista, joudun sanomaan: en syö lihaa, enkä sieniä. Mutta syön kyllä kalaa, mutta en juo valkoviiniä. Se hämmentää ihmisiä aina.

Vinho verdeä kyllä juon, ehkä seuraava askel on jo valkoviini.

Ja sen tajuaminen, että itsellä on asiat aika tosi hyvin,

remonttipaukkeesta huolimatta.

—–

What happened, Miss Simone -dokkari Netflixissä. Vähän kamala, mutta katso silti.

—–

Just watched What happened, Miss Simone -documentary on Netflix about Nina Simone´s life and career.

Photo: Netflix / Moxie Firecracker Films