Kaikki meni juuri niinkuin pitikin
Nelisen vuotta sitten kaikki oli huonosti.
Olin todella solmussa elämäni kanssa. Olin työssä, josta en pitänyt. Parisuhteessa, joka ahdisti suunnattomasti. Ihastunut toiseen mieheen, josta en tiennyt oikein mitään. Voin huonosti, ja tuntui etten enää nähnyt mitään positiivista missään. Välttelin ihmisiä, joilla meni aina hyvin, mutta sekin vain pahensi oloa. En jaksanut tehdä mitään sellaisia asioita, jotka yleensä paransivat oloani. Join liikaa viiniä ja valitin.
Olisi pitänyt ehkä mennä terapiaan. Minä en mennyt.
Menin selvännäkijälle. Tai tarkemmin ottaen intuitiiviselle näkijälle.
Halusin oikeastaan vain tietää, mitä mieskuvioille voisi tehdä, mutta loppujen lopuksi puhuimme hyvin paljon muistakin asioista. Lapsuudesta, toimintamalleista, haaveista, tulevaisuudesta. Kun tulin kotiin, kirjoitin ylös ne asiat, jotka näkijä yhdisti tulevaisuuteeni.
Nyt nelisen vuotta myöhemmin, voisin katsoa listaa: check, check, check. Ammatillisen identiteetin löytyminen, unelmatyö lehtialalla, omat projektit työn ohella. Se, että kumpikaan miehistä ei ollut lähelläkään sitä oikeaa. Oli myös paljon muita henkilökohtaisempia asioita, jotka ovat pikkuhiljaa toteutuneet. Ehkä siksi, että olen määrätietoisesti hakeutunut niitä kohti.
Yhden asian näkijä vielä sanoi:
Jotenkin mulle tulee sellainen olo, että tulet asumaan todella kauniilla kadulla, jossa on paljon puita.
—–
Näinhän sen juuri pitikin mennä.
—–
My psychic is always right.
