Ihmiset jotka tapasin vuonna 2019

 

 

Hieman ärsyttävän australialaisen miehen joka sanoi seuraavan lauseen: parisuhteissa miesten ja naisten odotukset menee ihan ristiin. Mies toivoo ettei nainen muutu ja nainen taas haluaa ennen kaikkea muuttaa miestä.
(Mietin tätä lausetta edelleen toisinaan). 

Kauniin ranskalaisen tytön, jonka kanssa puhuimme keittiön lieden äärellä kaikki asiamme ja ystävystyimme.

Nuoren portugalilaisen miehen, joka sanoi että olen todella ihana ja halusi numeroni. Kävimme juomassa kerran viiniä tammikuussa enkä kuullut hänestä sen jälkeen enää ikinä mitään. 

Sympaattisen kanadalaisen tekstiilisuunnittelijan, josta tuli yksi parhaimmista ystävistäni vuoden kuluessa.

 

 

Saksalaisen tytön, jonka kuva voisi olla sanakirjassa kohdassa järkevä ja helppo ihminen. 

Brasilialaisen kahvimaahantuojan joka pyysi minua kahville. Ajattelin että blaah, kunnes rakastuin häneen päätä pahkaa mutta siinä vaiheessa häntä ei enää kahvittelut kanssani kiinnostaneetkaan. 

Suomalaisen tytön, joka ratkaisi lähes kaikki ongelmani yhdessä viikossa. 

Portugalilaisen miehen, joka kysyi olivatko silmäni yhtä vaaleat viimeksi kun nähtiin. 

Madeiralta kotoisin olevan helvetin komean miehen, joka jää ikuisiksi ajoiksi mieleeni miehenä, josta olisin halunnut ottaa biitsillä kuvan, lähettää sen kaikille naimisissa oleville ystävilleni ja sanoa: onneksi en tehnyt kuin te.
(Onneksi en ottanut, mies kun ghostasi minut kolmien treffien jälkeen kylmän viileästi). 

Etelä-Afrikasta kotoisin olevan miehen, jolla oli tosi samanlainen huumorintaju kuin minulla ja joka ei voinut ymmärtää että Helsingissä voi mennä yksin pyörällä yöuinnille ilman sen suurempaa pelkoa. 

Exäni uuden tyttöystävän, joka näytti tosi paljon minulta. Hah.

 

 

Brasilialaisen naisen, joka sanoi onpa hassua että sun luonnolliset kulmakarvat on noin vaaleat. En viitsinyt sanoa että ei kun nämä ovat ne kulmakynällä tehdyt. 

Portugalilaisen miehen, joka kutsui minua tyhmäksi huoraksi keskellä katua koska emme olleet samaa mieltää tasa-arvosta. 

Amerikkalaisen tytön, joka ei ymmärtänyt että roskapussi viedään ulko-oven vieressä olevaan roskikseen. 

Ranskalaisen miehen, joka osasi matkia ranskalaisten englantiaksenttia niin hyvin että vedin viinit väärään kurkkuun. 

 

Kuka oli siellä päässä vuoden erikoisin tai paras uusi tuttavuus?

 

(Olen näemmä tehnyt vastaavan postauksen myös vuonna 2015).

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Suosikkikengät Suomesta

 

Kun olin 25 ja pääsin töihin hienoon mainostoimistoon, oli usein päällä pienoinen asukriisi. Kaikki muut tuntuivat pukeutuvan niin aikuisesti ja olin itse edelleen sellainen juuri valmistunut opiskelija, joka pukeutui lähinnä trikoomekkoihin ja mukaviin kenkiin ja tunsi olonsa aina vähän nuhjuiseksi muiden seurassa.

Taisin hankkia ensimmäiset korolliset nilkkurini juuri tuona syksynä. Tai no, en hankkinut niitä, sain ne äidiltäni joka ei kyseisiä korollisia kenkiä enää käyttänyt. Pari vuotta vanhoista (edelleen priimakuntoisista) Palmrothin nilkkureista tuli mun aikuisuuskengät. Niiden kopinasta toimiston lattialla tuli jotenkin hyvä fiilis, tässä minä nyt aikuistun (vaikka edelleen pukeudun trikoomekkoon).

Käytin kenkiä vuosikausia ja näin suomalaisesta Palmrothista tuli vaivihkaa suosikkimerkkini kenkien suhteen. Kalliitahan ne ovat, mutta jos kenkiä käytti ensin äiti ja sitten vielä tytär, on niiden oltava laadukkaita.

 

 

Mulla on ollut Palmrothilta nyt useammat suosikkikengät, mm. nämä mustat ja sitten nämä siniset. 

Tänä syksynä sain meilin, jossa kyseltiin haluaisinko valkata mallistosta talveksi jotain. Valinta oli vaikea, pyörittelin vaikka mitä vaihtoehtoja ja kyselin tyyliasioissa luottamiltani ihmisiltä neuvoa (tyyliin ai että elämäni onkin hankalaa, mutta voisitko sanoa mikä pari mun kannattaisi valkata).

Eniten kiehtoi testata nahkakenkien sijaan näitä vegaanisia nilkkureita, jotka päädyin siis valkkaamaan.

 

 

Olen ollut kalaa syövä kasvissyöjä 90-luvulta lähtien, mutta tänä vuonna minusta on tullut vegan curious. En usko ehkä koskaan alkavani täysin vegaaniksi (ainakaan jos asun tässä maassa), mutta yhä useammin teen kotona vegaaniruokaa ja olen luopunut viimeisen vuoden aikana kahvimaidosta, juustosta sekä voista ja korvannut ne mustalla kahvilla, avokadolla sekä uudella ajatatusmallilla: jokaiseen ruokaan ei tarvitse lisätä juustoa. 

Vegaanisuus kiehtoo myös vaatteissa ja kosmetiikassa entistä enemmän: jos en syö lihaa, miksi minulla olisi nahkakenkiä? Siksi että ne ovat kestäviä ja kauniita? Kyllä. Mutta entä jos vegaanivaihtikset pääsevät samaan? Silloin voisin vaihtaa.

 

 

Näissä nilkkureissa on ihanan lämmin karvavuori sekä monenlaiseen talvikeliin sopiva vedenkestävä pinta. Ja mulle tärkein: ne eivät ole liukkaat edes portugalilaisella katukivetyksellä.

Tämä alkutalven suosikkiasuni tulee siis tässä:
Palmrothin nilkkurit nimeltään Ankle boot with laces crush patent*
Vihreä neule jonka ostin berliniläisestä pikkuputiikista (ja josta kaikki sanovat aina: ihan sun silmien värinen!)
Noin kymmenen vuotta vanha H&M:n trikoohame, jota käytän edelleen suunnilleen kolmena päivänä viikossa
Melkein yhtä vanha Madewellin käsilaukku, jota rakastan vaan edelleen

 

*sain kengät blogin kautta. Kiitos!

 

 

Muoti Oma elämä Vastuullisuus Päivän tyyli