Marraskuu, ei kohokohtien kuu

 

 

On marraskuu ja istun ulkona syömässä sorbettia takki auki. Ah. 

Aiemmin samalla viikolla uberkuski kysyy minulta onko Suomi Euroopassa vai Englannissa? Euroopassa, vastaan vähän hämmentyneenä. Maksatteko te punnilla, hän sitten jatkaa.

Mitä muuta olen tehnyt viimeaikoina? 

Olen huomannut pukeutuvani syksynlehtien väriseksi tosi usein. Erilaiset keltaisen ja ruskean sävyt houkuttelevat!

Olen saanut hylkäyskirjeen joka sai minut aivan täysin pois tolaltani viikoksi ja unettomaksi ainakin kolmeksi yöksi.
Kolmantena päivänä kerroin kaiken ystävälle joka sanoi niin lohduttavia asioita että seuraavana aamuna heräsin kello 13.19.

Olen leiponut tosi terveellistä banaanileipää josta meni puolet roskiin. Yhh.

 

 

Olen tehnyt naurettavan vähän töitä ja valittanut kaikille siitä. Sitten kun ystävä kysyy kuinka olen yrittänyt hankkia uusia töitä, on pakko olla rehellinen: istumalla kahvilla ulkona ja refreshaamalla sähköpostia.
(Saa kysellä siis töihin!)

Olen syönyt kokonaisia ananaksia päivässä. Mikä lie puutostila nyt onkaan.

Olen kironnut suunnitelmia peruvia portugalilaisia
saksalaisten, amerikkalaisten ja suomalaisten kanssa.

 

 

Olen tullut kotiin kolmelta yöllä ja silti mennyt kymmeneltä aamulenkille. Onnekseni alakerran baarin omistaja oli todistamassa tätä asiaa, eihän kukaan muuten uskoisi sitä tapahtuneeksi.

Olen vitsaillut tosi monesta kipeästä asiasta. Joskus se tekee tosi hyvää. 

Olen huomannut miettiväni ihan väärää henkilöä ihan liian usein.

Olen huomannut ärsyyntyväni tosi monista asioista ihan liian paljon ja syyttänyt siitä kuun ja planeettojen asentoa.

 

 

Olen kokenut pistävää kipua oikeassa olkapäässä ja ranteessa päiväkausien ajan.

Olen tehnyt muistiinpanoja päässäni kaikista niistä erilaisista sanoista ja sanonnoista joita huomaan britti- ja amerikkalaiskaverieni viljelevän.

Olen miettinyt miten kiinnostavaa olisikaan opiskella eri kielten erikoisuuksia.
Ja sitä miten helppoa olisi jos joka maassa puhuttaisiin vaan samaa kieltä.

Ja ei olisi kulttuurieroja. Ah miten ihanaa se olisikaan!

Vai vaan ihan supertylsää?

 

 

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään

Maailman kätsyin matkalaukku

 

product-dusen-wide-lifestyle-2_2500x.jpg?v=1572024740

 

En ole ikinä omistanut matkalaukkua.

Reissasin vuosikausia rinkan kanssa ja aina sanoin: sit kun oon 30, ostan matkalaukun.
Täytin 30, en ostanut. Kun tuli muutto Lissaboniin, äiti antoi lainaan ison vanhan matkalaukkunsa. Kaksi päivää ennen muuttoa, kun olin tehnyt koepakkauksen, matkalaukun lukitussysteemi meni jumiin eikä ikinä auennut. Perillä Lissabonissa avasin laukun keittiöveitsellä ja ruuvimeisselillä, väkivalloin. Matkalaukku meni rikki enkä ikinä ostanut uutta. Aina kun oli tiedossa reissu, lainasin matkalaukkua joltain.

 

product-dusen-group-lifestyle-10_2500x.jpg?v=1572274831

 

Ei kaikkea tietysti tarvitse omistaa, mutta matkalaukku ei oo se kätevin lainattava kuitenkaan. Edelleenkään minulla ei sellaista ole, mutta pitäisi kyllä hankkia.

Ja jos nyt olisin rahoissani, olisi se ehdottomasti tämä laukku:
Arlo Skye x Dusen Dusenin yhteistyönä suunnittelema laukku on ihanan värinen (erottuu laukkuhihnalta!), kätsyn kokoinen ja vielä tuo ihana kuosi sisäpuolella!

 

product-dusen-group-lifestyle-11_2500x.jpg?v=1572275567

 

Ja sitten yksi asia vielä mikä on rinkkaa edistyneempi: matkalaukussa on sisäänrakennettu lataussysteemi, jolla voit ladata puhelimesi kun saavut pitkältä lennolta kohdemaahan ja olet tyhmänä tietty kuluttanut akun melkein loppuun koneessa.

Ah kätevää!

Lisätietoja laukusta täällä. 

 

Muoti Matkat Ostokset