On ollut aika aurinkoista.

Olen alkanut toisinaan taas tehdä sitä mitä tein täällä ekan vuoden: lähteä auringonlaskukävelylle juuri siihen aikaan kun normaali ihminen lopettelee työpäiväänsä. 

Olen myös ollut usein aamulenkillä siihen aikaan kun normaali ihminen aloittelee työpäiväänsä. 

Olen tuntenut oloni epänormaaliksi yhteiskunnan jäseneksi ja vähän ahdistellut freelancerina olemisesta (taas). 

Sitten luin tämän jutun (omasta elämästäni)
ja tajusin että taas asiat kuulostavat toisinaan luettuna ihan unelmalta mutteivat välttämättä ole sitä joka hetki. (Hyvä muistutus kelle tahansa).

On ollut myös kivaa. Naapurustossani asuvasta tekstiilisuunnittelijasta on muotoutumassa ihminen jonka kanssa hengailu on aina älyttömän kivaa. 

Sitten erään toisen naapurustossa asuvan ystävän kanssa ollaan aina suht samaan aikaan kahvia vailla. (Mennäänkö kahville tällä viikolla? Joo, milloin sulle käy? Puolen tunnin päästä). 

Ja sitten olemme myös samaan aikaan käyneet läpi samoja ajatuksia: Hirveen kalliita lentoliput joulun aikaan, ahdistaa muutenkin kaikki juhlapyhät, entä jos jäiskin vaan tänne. Ja sama mantra: miksi sitä tuntee itsensä ihan luuseriksi heti kun on vähemmän töitä. (Otetaanko vielä yhdet kahvit? Miksi mun sydän hakkaa?). 

Sellaista tavallista. 

Olen elänyt vaaleanpunaisessa lämpimässä neuleessani, joka mätsää poskipunaan ja huulipunaan. Aamuisin on jo niin kylmä että olen pukenut lämpimän neuleen päälle heti suihkusta tullessani ja huomannut sen mätsäävän myös erääseen vaaleanpunaiseen (!) tehonaamioon, jota olen alkanut käyttää (Tästä lisää takuulla vielä!)

Olen sanonut ääneen sellaisia asioita kun Kyllä mäkin varmaan joskus vielä valitsen järjellä, mutta nyt vielä tunteella.
Ja että Hei kyllä minä tulen vielä joskus sinne teidän joogasalille ja sitten taas En siis millään voi käsittää miksi mun hartiat ja alaselkä on vuorotellen kipeänä joka toinen päivä. 

Olen katsonut Frendejä lounastauoilla ennakkoon varastoon, koska sarja poistuu Netflixistä vuodenvaihteessa.
Olen miettinyt mitä teenkään kaikki lounastunnit vuodenvaihteen jälkeen. 

Meillä on lounasjooga, sanoi tuttu joogasalin pitäjä.
Voi apua, kuulostaa ihan liian suurelta elämänmuutokselta, vastasin. 

Ensi vuodelle haluaisin kyllä elämänmuutoksia, sellaisia hyviä.

Eräänä aamupäivänä istuin yksin kahvilla lenkin jälkeen ja luin omia vanhoja blogikirjoituksiani aivan innoissani.
Apua, olin aika hyvä kirjoittamaan silloin kun kirjoitin tosi paljon koko ajan.

Saara hei, sun on kirjoitettava se sun kirja NYT kun on vähemmän töitä, puhuttelin itseäni. 

Mutta miten pääsisin alkuun? Ehkä niillä elämänmuutoksilla…