Kiskoin pari viikkoa sitten kaiken pois seiniltä. Pikkuhiljaa sinne on palannut taas tauluja ja muuta.

Juuri nyt täällä näyttää vähän keskeneräiseltä, mutta en anna sen häiritä. Odottelen myös netistä tilaamaani julistetta, joka saa kunniapaikan seinältä. Tai sitten ei. En tiedä vielä.

Joku joskus kommentoi blogiini, että on kun oma koti tuntuu olevan aina vähän kesken, on ihanaa että muillakin on muuttuvia ja keskeneräisiä sisustuksia. Se oli mieleenpainuva kommentti.

Ja miksi sisustuksen pitäisikään olla aina samanlainen ja valmis? Ja kamalaa, jos ihmisen pitää stressata vielä sisustuksestakin kaiken muun stressin lisäksi. Ei ei. Nytkin täällä on keskeneräistä, sohvan alla on pahvilaatikoita enkä jaksa imuroida. Enkä stressata. Keitän mielummin kupin teetä ja yritän lukea lehteä, jonka päälle joku menee heti makaamaan.

—–

My home is always a bit like work in progress. I prefer it that way.