Viime syksynä naapuriini muutti kaksi miestä. Ihan komeita herroja. Sukunimi viittaa ehkä jonnekin Pohjois-Afrikan tienoille. Vaikuttavat mukavilta, tervehtivät rapussa ja pitävät porttikongin ovea auki.

Ja kokkaavat usein huumaavan hyvän tuoksuisia ruokia. (Varsinkin silloin kun tulen kiljuvassa nälässä kotiin ja huomaan että oman jääkaappini sisältö on nahistunut porkkana ja margariinirasia). Suunnitelmani oli siis mennä lainaamaan sokeria joku kerta ja ehkä kutsua itseni illallispöytään.

Kunnes: oveen ilmestyi iso puinen vaaleansininen plakaatti, jossa lukee: NO GIRLS ALLOWED.

Siis mitä?

Kaiken lisäksi tässä yksi ilta ne kehtasivat vielä leipoa sämpylöitä ja tuulettivat varmasti sitä tuoksua ympäri rappukäytävää tahallaan. Vastaiskuksi nälissäni tein ainoaa leivonnaista, johon kaappini sisältö riitti:

Näkkäriä.

Kuulostaa ankealta, mutta on oikeasti hyvää. Ohje on Maku-lehdestä. Tsekkaa se täältä.

(Näkkäri on uunissa tunnin. Sinä aikana yleensä soitan siskolle ja äidille. Kätevää!)

—–

—–

I like to bake.