Avainsanat: elämä, kesä, kukat, miehet

 

 

Eräänä lauantaina
olin niin darraonnellinen kuin joskus voi vaan olla. Kahden viinilasin aiheuttama päänsärky on varmaan merkki myös syvästä aikuisuudesta. 

Olin onnellinen
siitä että yhden ylämäen päässä on ihana puisto jossa voi istua auringossa. Ja että on rahaa ostaa kaksi palasta kylmäsavulohipizzaa ja sitten vielä kahvi. Tippasin kaikki vaihtorahat ja teki mieli sanoa: KIITOS KIITOS KIITOS. 

Oli sellainen maailmaa syleilevä olo. 

Sitten ystävä laittoi kuvan viime yöltä suosikkibaarini edustalta. Näytin siinä vähän punakalta ja kovin onnelliselta. Olinkin. Se on vaan toi valo, hän sanoi. Onni kyllä oli ihan aitoa. 

Olin myös onnellinen siitä, että kehtasin ostaa litran kylmää kuplavettä vaikka se onkin muovipullossa. Ekologisuutta ei tarvitse väkipakolla tunkea jokaiseen paikkaan, esimerkiksi tähän lauantaihin. 

Edellisyönä baarissa juttelin miehen kanssa joka oli niin komea etten aluksi voinut mennä juttelemaan hänelle. Kas kummaa, kiitos Jumala kaiken paskan jälkeen, komea mies tulikin juttelemaan minulle. Tykkään sun energiasta, mies sanoi vähän myöhemmin. Sitten vinkkasi eräästä brasilialaisesta bändistä ja kun pyysin kirjoittamaan sen nimen puhelimeeni, mies kirjoitti sinne myös oman puhelinnumeronsa. Hah. 

 

 

Kotimatkalla astuin kadulla vaaleanpunaisen ruusun päälle. Kotikulmillani olivat roskakuskit öisessä työssään. Me hymyiltiin toisillemme, siis minä ja roskakuskit. Yövuorossa tässä molemmat, ajattelin. Muistelin hellekesää 2016 kun jäin usein istumaan lähipuiston penkille joskus myöhään yöllä kotiin tullessa. 

Muistin miksi olen täällä. 

Seuraavana päivänä selasin satatuhatta kuvaa työjuttua varten. Kuvia tästä kaupungista.
Missä olisinkaan nyt ellen olisi muuttanut tänne? En tiedä, en edes halua ajatella itseäni niin etten olisi asunut tässä kaupungissa. Mutta ajattele sitä kuitenkin ja sitten tee niitä asioita joita täällä rakastat, mantrasin itselleni.
Koska mikään ei ole ikuista, ei täällä asuminen, eikä tämä rakkaudentunne. 

 

 

(Eikä se, että saat nuorilta komeilta miehiltä puhelinnumeroita).

Tee niitä asioita nyt.
Myöhemmin voit tehdä sitten muita asioita. 

 

 

Suhteet Oma elämä

Tänne vielä joskus

 

Minulla oli vuosikausia bucket listillä matkatavoitteina esimerkiksi se, että saisin yöpyä eräässä Kööpenhaminassa sijaitsevassa designhotellissa. Ja sitten että voisin joskus viettää pidemmän aikaa Tokiossa ja San Franciscossa. Kaikki nämä olen päässyt jo toteuttamaan. Pitkään haaveilin myös kesästä Pariisissa, sen olen nyt kai sitten korvannut viidellä kesällä Lissabonissa. Hah.

Joskus silti mietin missä paikoissa haluan ehdottomasti vielä käydä.

Tässä voisi olla yksi sellainen:

 

tcx090118santosospir001-1533843968.jpg?crop=1xw:1xh;center,top&resize=2048:*

 

Tämä Santo Sospirin huvila sijaitsee Kaakkois-Ranskassa, Cap Ferratin kylässä. Kyseisessä paikassa ovat hurvitelleet ennen muinoin niin Picasso, Monet kuin Coco Chanelkin.

Ja siis apua miten inspiroiva sisustus paikassa onkaan!

 

santo-sospir-interior1-1533843745.jpg?crop=1xw:1xh;center,top&resize=980:*francine-weisweiller-1533846597.jpg?crop=1xw:1xh;center,top&resize=980:*santo-sospir-1533841352.jpg?crop=0.8888888888888888xw:1xh;center,top&resize=980:*greek-art-1533842787.jpg?crop=1xw:1xh;center,top&resize=980:*santo-sospir-pictures-1533843557.jpg?crop=1xw:1xh;center,top&resize=980:*

 

Valitettavasti huvilaan ei pääse vierailemaan, ainakaan juuri nyt. Kiinnostaisi kyllä matkata lähiaikoina junalla jonnekin, vaikkapa juurikin Espanjan kautta Ranskaan noille leveysasteille.

Liityin hetki sitten Facebookissa Maata pitkin matkustavat -ryhmään ja lueskeltuani junalla matkustamiseen liittyviä juttuja tuntuu yhtäkkiä ihanalta idealta lähteä lentämisen sijaan junalla reissuun. Ehkäpä jo tänä kesänä…

Mitä bucket list -paikkoja ruudun siltä puolelta löytyy?

Kulttuuri Sisustus Ajattelin tänään