Pienistä unelmista (ja pariisilaismiehistä)
Kävelen yksin pieneen elokuvateatteriin, jossa olen tietysti liian ajoissa. Me avaamme ovet saliin kolme minuuttia ennen kymmentä, nainen sanoo. Sali on portugaliksi sala, joskus minun on vaikea muistaa mikä se on suomeksi ja joskus puhun englantia tekemällä niitä portugalilaisille yleisiä kielioppivirheitä. Sellaista se on. Samaa sanoi tekevänsä natiivienglannin puhujatuttavakin, joten ei kai siinä mitään. […]
