Tervetuloa Suomeen, Mimosa-brunssi

Brunssikulttuuri on levinnyt varmaankin kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin Helsinkiä myöten,  mutta erityisen paksusti se voi San Franciscossa. Olin siellä lomailemassa muutama vuosi sitten ja havainnoin: kaikki käyvät brunsseissa lauantaisin ja sunnuntaisin: perheet, kaveripiirit ja vanhemmat ihmiset, sulassa sovussa. Myös arkisin brunssitarjouksia oli monissa paikoissa ja sehän lomalaiselle sopii.

Eikä tässä mitään ihmeellistä ole, mutta: Tosi monessa paikassa listalla brunssivaihtoehtojen jälkeen luki: bottomless mimosas. Hetken tulkkasin mielessäni, bottomless, öö, housuton? EIKUN POHJATON! Siis lempijuomaani mimosaa niin paljon kun sielu sietää?

Tästä syystä mulla varmaan onkin kaksiviikkoiselta San Franciscon matkalta tasan kaksi ruokakuvaa; yksi sushilautanen ja tämä mimosahetki. No ei vaan, aika hillitysti me sitä mimosaa nautimme brunssien yhteydessä, paitsi ekalla kerralla, jolloin suomalaisuus puski läpi.

Oikeesti, kuinka monta kannua ne tätä tuo? Testataanko? (YOLO)

Kahden varsin kookkaan kannullisen jälkeen lähdimme ravintolasta hihitellen shoppailemaan, minä ja ystäväni, jonka piti mennä iltapäivällä vielä töihin, olihan keskiviikkoinen aamupäivä.

Tarinan opetus: pohjaton mimosa on hyvä asia, toivotan tämän trendin tervetulleeksi Suomeen ihan milloin vain. Mutta älä mene sen jälkeen shoppailemaan. Päädyt ostamaan tosi kirkkaasti kuvioidun oudon mekon, jota et tule käyttämään kun kerran vappuna.

—–

Trendi haastoi minut kertomaan, minkä ruokailmiön haluaisin rantautuvan Suomeen. Tässä se oli. Mulla on luonnoksissa myös se Unelmien matka -postaus, johon haastettiin joskus keväällä ja se käsittelee samaa kaupunkia. Vieläköhän sen voisi julkaista?

—–

I miss San Francisco.