9 tarinaa kuluneelta vuodelta

 

 

(Vasen yläreuna)
Syyskuu 2019, Madeira
Tämä syyskuinen päivä Madeiran saarella oli vika siellä viettämäni.. Oltiin ajeltu ympäri saarta koko päivä enkä ollut syönyt mitään aamupalan jälkeen. Rannalle päästyämme kello oli jo seitsemän illalla ja oli hieman viileää. Mulla oli niin järkyttävä nälkä että tungin suuhuni viisi madeiralaista perinneleivosta jotka ensin dipataan hunajaan ja sitten kävelin mereen pesemään hunajan tahmaamat käteni. Tän kuvamuiston sain vasta Lissaboniin palattuani ja pakko sanoa: ranta oli juuri niin hieno kun tässä kuvassa näyttää.

Heinäkuu 2019, Helsinki
Mun Lissabon-opas ilmestyi ja oli jotenkin tosi kivaa juhlistaa jotain työsaavutusta pitkästä aikaa. Entisessä elämässä kun oli kaikenlaisia painoonmenopäivien drinkkejä ja muita onnistumisien juhlimisia mutta kun tekee työnsä freenä, sellaisia harvemmin on. (Tosin aiottiin juuri lanseerata ystäväni kanssa sain uuden työkeikan -luksuskahvit). Kirjan ilmestyminen oli mahtava juttu, mutta täytyy myöntää että alkuhuuman jälkeen sen unohti jopa itse. Valitin taannoin yhdelle puolitutulle sitä miten tää vuosi on ollut töiden osalta aika hiljainen ja etten ole tehnyt mitään suurta ja ihmeellistä. Öö etkös sä kuitenkin kirjoittanut kirjan?! Hah no ainiin!

Elokuu 2019, Vila Nova de Milfontes, Portugali
Tämä kesäreissu peruuntui jo kerran kun niskaan tuli hirveä määrä ihan yllätyspaskaa, mutta sitten pari viikkoa myöhemmin se toteutui. Eteläinen Portugali on aivan ihana paikka, jonne on pakko päästä edes kerran joka kesä. Siellä ei ole paljon mitään muuta kun pikkukyliä ja biitsejä ja ihan loputonta auringonpaistetta. (Myös juostuani 4-5 kertaa viikossa vuoden ajan, oli yhtäkkiä jotenkin itserakkaan kivaa kekkuloida bikineissä ympäri rantoja. Tila jota en koskaan uskonut saavuttavani).

Tammikuu 2019, Helsinki
Pakko sanoa tästä kuvasta sellainen epäoleellinen asia että Japanin reissun jälkeen mun hiukset olivat todella oudon väriset 😀 Olin lukenut ennen reissua siitä että Japanin vesijohtovesi voi tuoda punapigmenttiä esiin hiuksissa mutta en arvannut kuinka oudoksi tukkani muuttuisi kuukauden aikana. Itse kuva oli kirjahehkutusta ja kuvassa oleva (juurikin Japanista ostettu) neule oli päällä suunnilleen koko sen ajan kun kirjaa kirjoitin.

Syyskuu 2019, Lissabon
Lissabonissa oli vähän normaalia viileämpi kesä, mutta  loppukesän helteet tulivat kuitenkin tuttuun tapaan. Tänä päivänä olin tainnut kävellä jonkun sata ylämäkeä, sitten päätyä yhteen ilmastoituun co working tilaan (kotonani kun ei tietenkään ole ilmastointia) ja matkalla sieltä takaisin bongasin söpöt rintsikkapyykit narulla. En kuvaile lissabonilaisten pyykkejä enää yhtä innokkaasti kuin alkuaikoina täällä eikä niitä niin paljon enää näykään. Tämä oli kuitenkin ikuistettava.

Täytyy mainita että asuttuani tässä helteisten kesien maassa vuosikaudet, mulle sopiva lämpötila on nykyisin 32 astetta. 37, se ruumiinlämpökeli on vähän liikaa, mut 32 just sopiva. Varsinkin jos saa olla rannan lähettyvillä.

Huhtikuu 2019, Lissabon
Huhtikuu oli mulle tosi rankkaa aikaa ja vierailin eräässäkin lääkärikeskuksessa moneen otteeseen. Tämä kuva on sen läheltä. Lissabon tuntuu edelleen joskus söpöltä elokuvalavasteelta ja vaikka ekan vuoden en voi uskoa että asun täällä -fiilis ei ole yhtä vahva enää, tulee usein hetkiä jolloin ajattelee kuinka onnekas onkaan että saa kutsua tätä kaupunkia kodikseen. Myös appelsiinipuun näkeminen on vaan aina ihanaa.

Maaliskuu 2019, Lissabon
Tää päivä oli ihana. Sain Uhana-merkiltä nämä kesähousut ja keli on ihan niiden oloinen. Maaliskuussa oli nimittäin pari viikkoa ihan kesä. Tänä päivänä näin pitkästä aikaa erästä ystävää, istuttiin auringossa tuntikausia juomassa viiniä ja puhumassa ihan kaikesta. Loppuillasta päädyttiin erääseen uutuusravintolaan, josta tuli sittemmin suosikkipaikka.

Joulukuu 2019, Lissabon
Matching with my favourite city on yksi mun useiten käyttämistä kuvateksteistä ihan varmasti. Mutta siis tän vihreän neuleen ja vihreiden kaakelien mätsäys oli vaan huippu (ja ei todellakaan vahinko). Hei kuvaatko musta pari kuvaa yhteen juttuun, kysyin oikean kameran omistavalta ystävältä. Sun kodin lähellä on yhdet vihreät kaakelit jotka sopis tosi hyvin. Hah, kaakelimuisti!

Huhtikuu 2019, Lissabon
Kävin ruokkimassa taidemaalariystäväni kissaa ja oli pakko ottaa tää kuva koska hänen maalauksensa ovat vaan niin hienoja. Ja se kissa, onneksi pääsen hoitamaan häntä nyt joulunakin. Kissaikävä kun on läsnä aika usein…

 

Tässä siis tän vuoden Top 9 instagramista.
Oliko nää nyt ne mun hienoimmat kuvat, en tiedä? Instagram kun on nykyisin niin outo: ennen jokainen pikanäpsäisykin sai sata tykkäystä, nykyisin hienokin kuva saa toisinaan jonkun 50. Mutta mitäpä väliä niillä tykkäyksillä onkaan, toivottavasti ne lähtee multakin jo ensi vuonna pois 🙂

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *