Tuoksut nyt
Olen kirjoittanut ennenkin tuoksumuistista, sillä se on yksi suosikkipuheenaiheeni.
Minulla on uusi vartalovoide*, joka tuoksuu mansikalta. Ei sillälailla ällömakeasti vaan juuri oikealla tavalla. Kevättalvelta, auringolta ja siltä tammikuiselta iltapäivältä kun huomasin lähihedelmäkaupan ulkopuolella kyltin: morangos, só 1€ ja koko kadunpätkä tuoksui mansikoilta.
Ja kevään odotukselta.
Entinen suosikkivoiteeni tuoksuu liikaa siltä illalta kun tapasin unelmieni miehen joka sitten särki sydämeni. En voi vieläkään kirjoittaa siitä, enkä ostaa kyseistä voidetta enää. Joskus vielä.
Mujin tuoksulamppuun laitan useimpina iltoina eukalyptusta ja sitten sammutan valot ja menen peiton alle. Se on ihanin tapa nukahtaa. (No ei ihanin, mutta aika hyvä kuitenkin).
Sitten on sellainen vähän ränsistynyt galleriakahvila, jossa tuoksuu aina tuoreilta leivonnaisilta ja jossa hengaan aika usein hyvän kahvin takia läppärin kanssa. (Ja siksikin että oma nettini on kamalan hidas, mutten jaksa hankkia nopeampaa, koska kaikkien virallisten asioiden hoitaminen tässä maassa on vieläkin hitaampaa kun tuo modeemitasoinen internettini. Olkoon).
Ja entisen kotini lähellä oleva katu, jossa on pieni itsepalvelupesula ja siksi koko katu tuoksuu aina vastapestyiltä lakanoilta ja kuivausrummun lämmöltä ja on muutenkin yksi suosikkikulmani koko kaupungissa.
Muistan Suomesta myös ikuisesti sellaisen pyykinpesuaineen tuoksun, jota nuuskin ekana iltana palatessani kotiin neljän kuukauden putkiremonttievakon jälkeen ja pesin kaikki ummehtuneelta haisevat tekstiilit ja nukuin omassa sängyssäni.
Muistan paljon tuoksuja ajoista, jolloin olen ollut erityisen onnellinen. Kukkivat jakarandat, meren tuoksu (se on aina sama kaikissa maissa), vahvan kahvin ja tupakan täydellinen yhdistelmä silloin kun ei itse polta ja se tuoksu vain leijuu pienen kahvikioskin yläpuolella.
Ja sitten muistan aina ihastuvani miehiin jotka tupakoivat. Ja siksi minulle se tuoksu varmasti ikuisesti muistuttaa vaan jännittävistä ja ihanista hetkistä.
Eräänä aamuna nuuskin omaa yöpaitaani (että pitäiskö se laittaa pyykkiin) ja tajuan, että omaa tuoksuaan ihminen ei haista. Muiden paidat tuoksuvat aina niille, omani ei tuoksu miltään. Kodissani tuoksuu usein eukalyptyksen lisäksi minttu ja veriappelsiinitee. Ja sitten kun avaa ikkunat, tuoksuu aina edelleen
ulkomailta.
Se on hassua. Kuinka kauan pitääkään asua ulkomailla, ettei enää tuoksu ulkomailta? Ja johtuuko se siitä, että Suomessa on niin täysin hajutonta? Vai vaan niin tutut tuoksut, ettei niitä rekisteröi yhtään.
Sitä olen miettinyt viimeaikoina.
(Olisin halunnut otsikoida tämän postauksen hassusti Nenässä nyt,
mutta koska mulla on kiva kaksiviikkoinen flunssa, nenässä nyt viittaisi vaan, no räkään).
—-
*Organic Shopin mansikka-vartalovoiteen sain testiin blogin kautta. Kiitos!
Lisää kosmetiikka- ja tuoksusuosikkeja:
—-
This spring I want to smell like strawberries, like this body lotion from Organic Shop.