Viimeaikoina olen…
On ollut vähän kiireistä, mutta olen yrittänyt silti pyhittää jokaisesta päivästä tunnin kahvin juomiseen ulkona.
On ollut myös surullista.
Olen miettinyt kamalasti erään melkein vieraan ihmisen kuolemaa.
On ollut myös aurinkoista.
Olen saanut uuden ystävän, joka tuntuu ymmärtävän asioita jokseenkin samalla tavalla kuin itse ymmärrän.
Olen juonut hänen luonaan kuohuviiniä ja syönyt kylmiä ranskalaisia.
Olen saanut kukkakaupasta ilmaisen kukan ja siskolta kauniin postikortin.
Olen leikannut itse hiukseni.
Olen miettinyt paljon sitä, mitä minusta olisi voinut tulla, jos joku olisi kertonut joskus muinoin erilaisista uramahdollisuuksista.
Olen myös miettinyt paljon ensimmäistä työpaikkaani.
Olen syönyt pastaa, jonka seassa on pelkästään pinaattia ja sitruunaa. En siksi että se olisi jotenkin hienoa, lähinnä siksi että jääkaappini on ollut aika tyhjä.
Olen suunnitellut pyytäväni vaikka ketä juomaan vinho quenteä, mutten ole sitten pyytänyt ketään. Joskus olen tällainen.
Olen asetellut sohvatyynyt niin, ettei ikkunasta vetäisi juuri siihen paikkaan missä kissani nukkuu.
Olen käynyt asunnossa, jonka näköala oli niin mieletön, etten voisi asua siellä ilman että hämmästelisin sitä joka ikinen aamu ja auringonlaskuaika.
Olen kuivattanut pyykit liian kovassa lämpötilassa itsealvelupesulassa. Tulikuumien pyykkien taittelulle nauroivat lisäkseni kaksi mummoa, jotka olivat siellä vain juoruamassa.
Olen kirjoittanut humoristisen tarinan siitä, miksi valitsin graduaiheeni vain tajutakseni ettei gradua kuulu aloittaa hauskalla tarinalla.
Olen ymmärtänyt kokonaisen vastaajaviestin sisällön. Se oli portugaliksi.
Olen pessyt hometta pois ikkunankarmeista, mutta kuullut sitten että naapurustossa asuvan tytön ikkunalaudalla kasvoi muutakin: ihkaoikea sieni.
Olen googletellut paljon akateemisia termejä ja ohjeita siitä, kuinka tehdä glögiä itse.
Olen tehnyt glögiä itse, mutta se ei maistunut juurikaan glögiltä.
Olen kuvannut monta auringonlaskua ja muuta valoilmiötä toivoen, että ne näyttäisivät kuvissa yhtä hienoilta kuin livenä. Mutta eivät ne koskaan näytä.
Se kai on se ideakin.
—-
December light in Lisbon.