Viskikolaa ja viisaita sanoja

Hetki sitten oli viikko, jolloin

kuvittelin olevani taas kaksikymppinen.

Vähän kapinallinenkin sellainen.

Pinnasin yhden päivän koulusta ja vaeltelin pitkin katuja auringonpaisteessa.

Istuin katukahvilassa, join ison kahvin. Lounaaksi söin suklaamuffinssin.

Kirjoitin pitkän listan asioista, joita pitäisi hoitaa.

Sain niistä tehtyä ehkä kaksi.

Valitin muiden kanssa koulussa siitä, miten paljon meiltä vaaditaan.

Menin hakemaan take away –kahvia kesken tuntien, koska kaikki muutkin menivät ja tulin tunneillekin myöhässä.  

Kikattelin Portugalissa olevalle kaupungille, jonka nimi on Peniche.

Ostin joogamaton

ja kävelin kivan näköisen kuntosalin ohitse. Kaupasta hain aineksia monimutkaiseen salaattiin ja smoothieen.   

Sitten samana iltana päädyin tanssimaan homobaarin täydelle tanssilattialle.

Join liian monta viskikolaa ja poltin tupakan. Lisäksi kutsuin kaksi tuntia aiemmin tapaamaani ihmistä parhaaksi ystäväkseni ja kerroin kaikki tarinani hänelle.  

Otin taksin kotiin baarista kello seitsemältä aamulla. Tai kahdeksanhan se oikeasti oli, kiitos kellojen siirron.  

Seuraavana päivänä

olo ei ollut enää kuin kaksikymppisellä. Katselin vessanpöntössä lilluvaa smoothietani

ja saatoin vannoa, etten enää koskaan juhli aamuun asti.

Illalla kävelin sateessa ilman sateenvarjoa, pilkkopimeässä pitkin katuja.

Nahkatakki kastui ja haisi syksyltä, tuuli ja sade taas tuntuivat ihanalta naamalla.

Tulin kotiin, menin nukkumaan yhdeksältä

ja päätin ryhdistäytyä.

Aikuinen.

Käyttäydy kuin aikuinen, hoin itselleni.

Toisaalta, mietin myös totuutta jonka ystäväni vuosia sitten minulle opetti:

Oliko kivaa? Jos oli, älä kadu.

—-

Partied until 8 in the morning and recovered from it the whole week. Guess I´m not 20 anymore.