Mietin eräänä päivänä, että tälle syksylle on pakko keksiä kivaa tekemistä ja ohjelmaa, uusia paikkoja, joissa käydä, ettei edessä häämöttävä synkkä (korona)syksy nujerra aivan täysin. En ole sen tyyppinen ihminen, jonka pitäisi olla koko ajan menossa. Sellainen väsyttää ja kuormittaa. Nautin kotona oleilusta, mutta liika on toki liikaa. Koska tänä syksynä on kai turha haaveilla matkustamisesta ulkomaille, eikä matkustaminen olisi välttämättä edes järkevää, olisi kiva käydä kotimaassa joissakin uusissa paikoissa. Mitä kaikkea olen listannut syksyn 2020 kivaksi tekemiseksi?

Ensilumenlatu Vuokatissa. Se aukeaa joka vuosi 10.10 klo 10. Juuri tuolla kellonlyömällä minun ei tarvitse olla paikalla, mutta lokakuun puolivälin tienoilla kuitenkin. Vuokatin keikka liittyisi sitä paitsi yhteen työjuttuunkin. Pitäisi päästä katsastamaan paikka, jotta siitä voi paremmin kirjoittaa. Vuokatti on minulle uusi tuttavuus ja uusissa paikoissa käyminen, ovat ne sitten kotimaassa tai ulkomailla piristää aina.

Mahdollisimman paljon maalla. Tämä on mahdollista vain silloin, jos kaikki pysyvät terveinä. Olen onnekas, sillä sain olla koko viime viikon maalla. Fiilis oli paikoitellen jotenkin nostalginen. Pelloilta kantautuvat puimurien äänet, ilmassa leijaillut samantyylinen alkusyksyn fiilis kuin joskus kauan sitten. Viime viikolla sai nauttia lämpimistä päivistä ulkona, marjastaa isäni kanssa ja lukea iltapäivällä kirjaa talon nurkalla siinä kohtaa, mihin aurinko vielä paistaa lämpimästi. Ah!

Hyvät sarjat ja kirjat ja leffaillat. Hypin riemusta, kun Baywatch alkoi uusintana pari viikkoa sitten 😉 Se on mulle yksi tärkeimmistä sarjoista. Uskokaa tai älkää, mutta muistan vieläkin sen hetken, kun varttia vailla 10-vuotiaana syyskuisena perjantai-iltapäivänä istuin pyörivän tv-tuolin syleilyyn ja katsoin ekan jakson. Sarja imaisi mukaansa heti! Erään miespuolisen kaverini sanoin: Baywatchissa on jokaiselle jotakin. Kauniita naisia ja komeita miehiä! 😀

Muutakin aion katsoa, esimerkiksi Sorjosen vikan kauden. Nautin elokuvien katsomisesta kotona paljon enemmän kuin leffassa, mutta viime lauantaina kävin hyvin pitkän tauon jälkeen leffateatterissa. Loviisassa on pieni ja yksityinen teatteri, joka on oma suosikki. Kävimme katsomassa Metsäjätin, joka oli hieno ja koskettava tarina. Nyt kiinnostaisi myös Seurapeli-leffa, jota useat tutut ovat kehuneet.

Muutama viikko sitten huomasin myös, miten kivaa oli katsella telkkarista elokuva, jota en ollut ennen nähnyt ja varustautua siihen poppareilla ja lasillisella lonkeroa. Normaalisti en syö mitään, jos katson kotona elokuvaa, teattereissa vielä vähemmän. Haluan keskittyä elokuvaan, en syömiseen.

Sitten vielä kirjat. Tällä hetkellä luen Virpi Hämeen-Anttilan neljättä Björk-dekkaria. Rakastan noita 1920-luvun Helsinkiin sijoittuvia kirjoja. Björk-sarjaa olen lukenut aina syksyisin, enkä ajatellut katkaista perinnettä. Nyt syksyllä aion lukea myös Mauri Karvosen Aavetaloja ja ihmiskohtaloita 2, Philip Teirin Neitsytpolun ja Jenny Rostainin Jääkylmän. Paraikaa minulla on Björkin lisäksi kesken Rostainin edellinen teos Liian rikki kuolemaan.Ihan puistattaa, minkälaisia asioita ihmiset (naiset) joutuvat kokemaan parisuhteissa, ja elämässä ylipäänsä. Kirja on aika raskas, mutta sen ahmii nopeasti. Suosittelen!

Hanko Off Season. Googlettelin jotain ja tätä mainostettiin minulle. Innostuin heti! En halua olla juuri missään silloin, kun on high season, paljon jengiä liikenteessä ja hulinaa ja mölinää. Off season lähes paikassa kuin paikassa on paljon kiinnostavampaa! Olen käynyt Hangossa tasan kerran, toukokuussa 2014. Nyt olisi kiva mennä uudestaan. Aion kulkea ainakin Tulliniemen luontopolun ja haluan käydä jossain persoonallisessa kahvilassa. Lokakuun lopussa Hangossa ja Raaseporissa järjestetään Pimeä viikonloppu ja tämä tapahtuma kiinnostaisi myös.

Sienestys ja marjastus. Syksy ei ole mitään ilman näitä! Viime viikolla kävin marjassa kaksi kertaa ja kerran sienessä. Sienisaalis ei ollut kummoinen. Esimerkiksi karvarouskut eivät olleet vielä joukolla ilmestyneet maan uumenista. Löysin niitä peräti kaksi kappaletta 😀 Onneksi kanttarelleja vähän enemmän.

Juoksulenkit ja kotijooga. Kevät oli paras juoksukevät naismuistiin! Nyt yritän päästä samaan juoksutahtiin kiinni. Huomasin eilen, että vanha tuttu joogaryhmä oli alkanut jo elokuun lopussa. Ei haittaa, vaikka en saanut siitä tietoa ajoissa. En aio osallistua mihinkään liikuntaryhmiin, ennen kuin korona on saatu kuriin. Olen myös päättänyt, että viime talvi sai jäädä ainoaksi joogakokeiluksi kauppakeskuksessa. Vaikka kuinka olisi seurakunnan tarjoama tila, en halua joogata kauppakeskuksessa. Se vain kerta kaikkiaan on väärä paikka joogalle.

Lumille Eurooppaan joulukuussa? En ole vielä luovuttanut tämän asian suhteen. Kohde on tiedossa, mutta kaikenlaiset varaukset pitää jättää aivan viime tippaan. Ajankohtana olisi joulun jälkeinen aika, vuoden vaihde. Mitään en tämän varaan laske, mutta ainahan saa haaveilla <3.

Mitä kivaa ohjelmaa sinulla on syksyn varalle?

Love,

Maija

XO

Viime launtaina pyöräilin Itä-Helsinkiin pienelle kirppiskierrokselle. Eastonin Citymarketin vieressä on kaksi hyvää hyväntekeväisyyskirppistä, SPR:n Kontti sekä Kierrätyskeskus. Itäväylän toisella laidalla Puhoksen ostarin kulmassa on Fida. Kaikki hyviä paikkoja tehdä löytöjä. Toissa vuonna kerroin tässä postauksessa Elisa Tikkasen kirjasta Kirppareiden kuningatar. Hän on todellisten superlöytöjen nainen! Menneenä keväänä hän kertoi Hesarin jutussa, että kirppareilla palkitaan se, joka jaksaa kiertää niitä säännöllisesti. Megalöytöjä on turha odottaa, jos käy kirppiksillä pari kertaa vuodessa. Tästä olen samaa mieltä. Itse käyn tietyillä hyväksihavaituilla kirppiksillä melko säännöllisesti. Joskus voi tosin olla kuukausia välissä. Viime lauantaina tein Kontissa aikamoisen löydön. Niin hienoa kuin olikin löytää kaunis ja arvokas vaate murto-osalla sen alkuperäisestä hinnasta, sai se myös miettimään, kuinka holtittomia shoppailijoita me olemmekaan.

Superlöytöni on australialaistaustaisen, mutta Pariisissa päämajaansa pitävän Ellery-designer-merkin valkoinen viskoosipusero. Se maksoi 8€. Hypistelin paitaa hetken, mutta hylkäsin sen ensin, koska se näytti hieman liian isolta minulle. Tartuin henkariin kuitenkin hetken päästä uudelleen. Entuudestaan tuntematon brändi ja Matchesfashion -nettikaupan tägit herättivät mielenkiinnon uudellen. Matchesfashion on itselleni tuttu kauppa ja olen sieltä jotain tilannutkin vuosia sitten. Tykkään myös selailla valikoimaa aina silloin tällöin, eritoten aleaikaan. Googletin Elleryn ja olin lentää selälleni merkin tuotteiden hinnoista. Vastaavanoloinen paita maksaa heidän omassa nettikaupassaan 616€, nyt alessa 339€.

Sovituksen jälkeen totesin, että paita on paitsi ihana päällä, koko (38) ei ollutkaan liian iso, kiitos paidan solmittavien osien. Lisäksi ne tuovat monipuolisuutta, koska ne voi solmia monilla eri tavoilla. Vaikka paita ei olisikaan istunut minun päällä, olisin luultavasti ostanut sen tällä kertaa jälleenmyynti mielessä. Helppoahan se ei ole, mutta aina voi yrittää. Eilen myyminen Zadaa-apin kautta oli jopa hämmäsyttyvän helppoa, kun myymäni Marimekon Jokapoika-paita meni kaupaksi minuuteissa!

Tänä kesänä olen ostanut samalta kirppikseltä L.K Bennetin (Campridgen Herttuatar Catherinen lempikenkämerkki) mustat klassiset kiiltonahka-avokkaat kympillä (kuvissa). Korkolapuissa ei ollut kulumaa, pohjatkin olivat hyvässä kunnossa. On ihanaa silloin tällöin tehdä tällaisia löytöjä, mutta mitä se kertoo vallitsevasta shoppailukulttuurista, että huipputuotteita löytää pilkkahinnoin?

Tuntuu hullulta, että priimaa tavaraa heitetään hyväntekeväisyyskirppisten lahjoituksiin. Ehkä meidän todella pitäisi kiinnittä huomiota siihen, miten paljon turhia vaatteita oikein ostelemmekaan sen enempää harkitsematta. Toisen hutiostos on toki toisen ekologinen aarre ja ostamalla hyväntekeväisyyskirppiksiltä tuet (ainakin toivon mukaan) hyviä asioita. Kontin nettisivuilla kerrotaan, että tuloksesta ohjataan 2/3 auttamistoimintaan Suomessa ja 1/3 katastrofirahastoon.

Lähes kaiken tavaran myyminen eteenpäin on tänäpäivänä vaikeaa. Surkeita ”tarjouksia” tehtaillaan joka suunnasta, mutta reilu kaupanteko, jossa ostaja hyväksyy myyjän parhaan kykynsä mukaan asettaman hinnan on harvassa (Tori.fi on tästä surullisen kuuluisa esimerkki). Siinä valossa ymmärrän, etteivät kaikki jaksa lähteä tällaisiin myyntileikkeihin ja vastata joutaviin yhteydenottoihin. Helpompi heittää kassit Konttiin ja antaa jonkun muun hoitaa hinnoittelu.

Toinen asia, mikä usein hämmästyttää on vaatteiden arvo. Vaikka hintalapussa lukisi mitä, todellisen arvon määrittää se, miten vaatetta kohtelee. Kyllä se laatuvaatekin menee piloille, jos sitä pesee miten sattuu ja säilyttää rytyssä kaapin perukoilla. Minä kohtelen hyvin ja huollan kaikkia vaatteitani, hintalappuun katsomatta. Tuuletan ensin ja jos se ei riitä, pesen vasta sitten. Farkkuja pesen ainoastaan silloin, jos niissä on näkyvä tahra, jota ei muilla keinoin saa pois. Tykkään silittämisestä ja säilytän vaatteita hyvässä järjestyksessä. En ota turhia riskejä ja yritä itse puhdistaa tahraa silkkihameesta. Tänä kesänä minäkin lahjoitin Fidaan kassillisen sellaisia vaatteita, joita olen yrittänyt myydä vuosia, mutta kauppa ei käynyt. Kaikki vaatteet olivat hyväkuntoisia. Hyväntekeväisyyskirppiksille päätyy järkyttävä määrä myyntikelvotonta tavaraa :/

Elleryn paita on kahdeksas ostamani vaate tänä vuonna. Vielä kaksi saa ostaa, jos siltä tuntuu 😉

Iloa ja valoa päivääsi!

Love,

Maija

XO