Puljataan vielä hetki vaatteiden kanssa. Edellisessä postauksessa kirjoitin inventoinnista. Olen pian inventoinut koko kodin ja vaatteet olivat tässä operaatiossa ehdottomasti suurin urakka. Vaatteita on helppo ostaa, mutta vaikea myydä. Ei ole temppu eikä mikään ostaa neljän euron pusero kirppikseltä – ja se on myös helpompi laittaa kiertoon, koska taloudellinen panostus siihen on ollut niin pieni. Uutena ostetun ja edelleen priimakuntoisen vaatteen kohdalla tilanne on toinen. Siitä ei haluaisi parilla lantilla luopua, mutta toisaalta sekin on parempi kuin roikottaa tarpeetonta vaatekappaletta tangolla.

Tähän postaukseen kokosin joitakin myytäviä vaatteitani. Miksi ne saavat lähteä, vaikka mitään (näkyvää) vikaa niissä ei ole. Osan kohdalla tosin vielä mietin, luovunko niistä sittenkään. Yhtäkään kuvissa näkyvistä vaatteista (mustaa toppia lukuun ottamatta) en ole käyttänyt vuosiin. Ehkä sekin kertoo jo siitä, että näiden on aika mennä.

1. Violetti cocktailmekko
Sitä voisi kysyä itseltään, monillako cocktaileilla on viime vuosina tullut käytyä? 😀 Jos oikein muistan, olen käyttänyt tätä mekkoa viimeksi Lady Gagan keikalla syksyllä 2010 (!!!). Paria vuotta aiemmin olin ostanut mekon bilemekoksi ja muistan olleeni todella tyytyväinen löytööni. Pidän mekon royal purple– väristä edelleen ja mekko näyttää kalliimmalta kuin onkaan (uutena 50€). Harjaantunut silmä löytää edullisiltakin merkeiltä vaatteet, jotka eivät näytä halvoilta. Mekko on tanskalaisen teinimerkin Onlyn mallistosta. Only ja Vero Moda olivat The Merkkejä yläasteaikaiselle itselleni. 23-vuotiaalle itselleni kelpasi vielä teinimerkki, mutta 30+ ikäisenä en teinikaupoissa enää shoppaile. Mekossa ei sinänsä ole mitään vikaa. Kangaskin näyttää hyvältä ollakseen täyttä polyesteriä. Mekko ei kuitenkaan enää istu elämäntyyliini. Bilevuodet ovat kaukana menneisyydessä, eikä niihin ole paluuta. Ajatuskin yökerhoon menosta myös pandemian jälkeisessä ajassa tuntuu ahdistavalta. Oli jännä tunne pukeutua tähän mekkoon melkein 12 vuoden tauon jälkeen. Tämä vaate on jo myynnissä, mutta samaan aikaan se on mietintälistalla. Cocktailtilaisuudet tuskin elämässäni lisääntyvät tänäkään vuonna (hah) ja jos joku tämän ostaa pyytämälläni hinnalla, olen tyytyväinen.

2. Persikan värinen jakku ja harmaat pillifarkut
Tätä jakkua käytin viimeksi kaksi vuotta sitten. Ennen sitä istuin parvekkeella auringonpaisteessa ja tuunasin sitä. Jakussa oli kamala, muovipussimaista ”kangasta” oleva vuori, jonka ratkoin irti. Tuunauksen myötä jakkua tuli käytettyä monen vuoden tauon jälkeen. Jakku on Vilan ja ostin sen Kaivarin kanuunasta, tuosta aivan loistavasta, nyt jo lopettaneesta itsepalvelukirpparista Kaivopuiston kupeessa Merikadulla. Viimeiset vuotensa Kanuuna oli paljon huonommissa liiketiloissa Vuorimiehenkadulla, kunnes luultavasti pandemia löi lapun luukulle. Tulevana kesänä annan jakulle vielä mahdollisuuden. Jos se ei silloinkaan valikoidu päälle,on sen aika mennä.

Samassa kuvassa näkyy Cheap Mondayn harmaat pillifarkut. Nämä farkut ovat todella jämäkkää tekoa, eivätkä ne ole löystyneet käytössä samaan malliin kuin kaikki muut merkiltä omistamani farkut. Tosin näitä on käytetty murto-osa niihin muihin verrattuna. Ekat Cheapit käytin loppuun ja lahjoitin Finlaysonin farkkukeräykseen. Kuvassa näyttää siltä, että farkut ovat mulle täysin oikean kokoiset. Noh, niin ne ovatkin, mutta liian piukat omaan makuun. Asukokonaisuus on kyllä kiva, voisin lähteä siinä vaikka viinilasilliselle tai teelle kaverin kanssa.

3. Sydänmekko
Tämä mekko on kirppislöytö. Kuosi on suora kopio Burberryn a/w 2013- malliston kauluspaidasta. Mekko on ihan nätti, mutta siihen liittyy ei-niin-hyviä muistoja. Kevät, jolloin paniikkihäiriöni oli pahimmillaan. Vappubrunssi, jolle en suuren ahdistuksen vallassa kyennyt lähtemään ja suorastaan riuhdoin tuon mekon yltäni, jotta sain mukavat kotivaatteet takaisin päälle. Silloin tuntui siltä, etten saa henkeä tuossa vaatteessa, vaikka se ei kiristä mistään. Tuon vapunpäivän jälkeen olen käyttänyt mekkoa tasan yhden kerran. Se ei tunnu valikoituvan päälle missään tilanteessa, joten silloin sen on aika löytää uusi koti.

4. Harmaa jakku x 2

Milloin viimeksi käytin kumpaakaan vuonna 2010 uutena ostamaani harmaata jakkua? Kun kaivelin muistiani, muistan nyt että armeijan harmaa jakku oli päälläni ainakin Herra Ylpön ja ihmisten keikalla 10 vuotta sitten. Jep, 10 vuotta. Toisen jakun edellisestä käyttökerrasta ei ole mitään muistikuvaa. Miksi näitä pitäisi silloin säästellä? En tarvitse kahta harmaata jakkua missään skenaariossa, joten army-jakku joutaa kiertoon pohtimatta. Pidän joistakin maskuliinisista jutuista pukeutumisessa, mutta tämä jakku ei sellaista edusta.

Toista vielä pohdin. Sen kanssa on sama juttu kuin persikan värisen jakun: pyrin käyttämään sitä nyt loppukevään ja kesän aikana. Jos sekään ei saa tarpeeksi käyttöä, myyntiin.

Toissa iltana kävin pitkästä aikaa fyysisissä kaupoissa pyörähtämässä Helsingin keskustassa. En ostanut mitään, koska sitä mitä lähdin katsomaan ei ollut (Mangon nettikaupassa kyllä). Iloisten värien määrä ilahdutti silmää ja sielua. Elämässä pitää olla väriä! En kestä sitä, miten nuoret ihmiset verhoavat itsensä joihinkin beigeihin ja muihin värittömiin riepuihin. Makuja on monia, mutta omaa silmää värittömyys suorastaan koskee.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Love,

Maija

XO

Parin viime vuoden aikana minimalismi on alkanut kiehtoa minua jollain tavalla. Olen katsonut aiheesta paljon videoita Youtubesta, se on koukuttavaa. Myönnän heti alkuun, että täydellistä minimalistia minusta ei tule koskaan, enkä sellaiseksi edes tähtää. Mutta oppia tästä aatteesta voi ottaa vähentämällä kulutusta entisestään ja luopumalla vaatteista, asusteista ja muista tavaroista, joita ei edes ole käyttänyt vuosiin.

Voisin sanoa, että oikeastaan sinä aikana kun ikä on alkanut kolmosella, oma kuluttaminen on järkevöitynyt ja vähentynyt reippaasti. Ne ajat, jolloin ulkomaanmatkoilla shoppaili sen kummemmin miettimättä, käytänkö tätä paitaa enää kolmen vuoden kuluttua tai tätä korua vuoden päästä, tuntuvat onneksi todella kaukaisilta – ja kieltämättä kamalilta. Nykyisin mua jopa hieman huvittaa, miten vaikeaa ostaminen voi olla. Mutta niinhän sitä sanotaankin: varsinkin kalliimpia hankintoja kannattaa miettiä aina yön yli, jos mahdollista.Kaikkein mieluiten ostan second handia, ihan jo ympäristönkin kannalta. Käytetyn tavaran ostaminen ei ole ollut minulle koskaan mikään ongelma. Maailmasta ei saa ”uusia” 1960-luvun huonekaluja, 1990-luvun Chanel-laukkuja tai lopetetun kenkämallin kenkiä. Vanhassa tavarassa, kuten vaikkapa juuri 1960-luvun huonekaluissa on usein myös paljon enemmän sielua kuin missään uudessa ikinä. Maailma on täynnä uudenveroista tavaraa, jota kaupataan käytettynä. Toisen hutiostos on todellakin toisen suuri aarre.

“Your happiness is directly proportional to how much you enjoy what you have today.” -Sukant Ratnakar

Viime viikolla sain vaatteiden, kenkien ja asusteiden inventaarion päätökseen. Kahden koronavuoden jälkeen kaapissa ja vaatetangolla oli aivan liikaa vaatteita, joihin en ole koskenut näiden vuosien aikana kertaakaan. Enkä puhu nyt juhlavaatteista, joita tulee muutenkin käytettyä harvemmin, vaan ihan ns.käyttövaatteista. Kun aikaa on viettänyt suurimmaksi osaksi vain kotona ( ja hiihtämässä), ei tosiaan tule käytettyä omia vaatteita kovin laajalla kirjolla. Kaksi kulunutta talvea olen pärjännyt mainiosti kolmella merinovillapaidalla, parilla farkuilla, merinotrikoilla ja hiihtovaatteilla.

Viime tiistaina olin aivan puhki inventoinnista. Sängyn päällinen oli täynnä vaatekasoja ja siinä se konkretisoitui, kuinka hemmetin paljon minulla onkaan vaatteita! Iski jopa pieni ahdistus. Tämän vuoksi aionkin pidättäytyä tänä vuonna ostamasta vaatteita enää ollenkaan. Yksi vaate on kuitenkin pakko ostaa: klassinen valkoinen t-paita. Sellaista en juuri nyt omista. Kaksi täysin palvellutta, osittain reikäistä ja kainaloista kellastunutta olen heittänyt täysin palvelleina roskiin.

Kun luopuu tavarasta, vapautuu sekä fyysistä että henkistä tilaa. Näistä henkinen puoli on ehkä jopa tärkeämpi. Lisäksi kaapista löytää helpommin etsimänsä. Keskittyy käyttämään niitä vaatteita, joita oikeasti rakastaa. Ja tulipa mieleeni vielä sellainenkin asia, etten ole koskaan katunut jonkun vaatteen myymistä tai lahjoittamista eteenpäin. En enää edes muista, mitä kaikkea olen esimerkiksi lahjoittanut Fidaan. Silloinhan ne eivät voineet edes olla kovin merkityksellisiä vaatteita.

Varmaankin jokainen meistä navigoi lähes aina kohti samoja vaatteita. Käytämme liikaa yksiä ja samoja,niinhän ihmisellä on kai aina tapana, vaikka vaatevarasto olisi kuinka suuri. Ja juuri siksi suuren suuressa vaatevarastossa ei mitään järkeä olekaan.

“I’ve found that the less stuff I own, the less my stuff owns me.” -Nathan W.Morris

Jollain tavalla ihailen kuvia ja videoita vaatetangoista, joissa on kaikki ihmisen omistamat päällysvaatteet. Minusta ei tule yhden vaaterekin naista koskaan, mutta ihailen muilla kykyä tällaiseen minimalismiin. Tilaa säästyy ja muuttaminen on helppoa, kun vaatteita (tai muutakaan tavaraa) ei ole paljon. Toisaalta, jos omistaa vain vähän vaatteita, ne myös joutuvat kovalle kulutukselle ja päätyvät nopeammin nuhjaantuneiksi, vaatteen laadusta riippuen. Omassa käytössä kuluvat lähinnä suosikkifarkut ja valkoiset perus t-paidat. Ne ovatkin joidenkin kenkien ja myös pitkähihaisten paitojen ohella ainoita vaatekappaleita, jotka oikeasti kuluvat loppuun. Paljon urheilevalle myös erityisesti urheilupaidat kuuluvat tähän osastoon. Runsas hikoulu urheillessa asettaa paidoille eräpäivän. Myös yhden klassisen Zaran bleiserin heitin edellisen muuton yhteydessä roskiin täysin palvelleena. Bleiseri oli käytössä 12 vuotta ja cost per wear oli todellakin matala! Sitä monilla minimalist-videoilla pyydetäänkin miettimään. Mikä on vaatteen hinta käyttökertoja kohden? Jos kallista vaatetta käyttää joka toinen vuosi, se on todella tullut kalliiksi. Tai jos kallista laukkua käyttää jatkuvasti, ei se pian enää niin kallis olekaan.

Nyt kun omat vaatteet ja asusteet on käyty läpi, myyntiin lähtee:

6 puseroa, yhdet farkut, 5 t-paitaa, 3 mekkoa, 3 hametta, 3 boleroa (mihin olen näitä 11 vuoteen tarvinnut?!), 1 jakku, 1 tekonahkalegginsit, 3 paria kenkiä, 2 pipoa, yhdet aurinkolasit ja kasa rihkamakoruja.

Muutamien vaatteiden kohdalla vielä emmin. Käytän niitä vielä tietoisesti joitakin kertoja ja teen päätöksen ennen toukokuun lopussa taas järjestettävää Siivouspäivää (28.5).

Vaatteiden, kenkien ja asusteiden jälkeen inventaariovuorossa on kaikki muu. Turhat DVD:t lahjoitukseen, kertaalleen luetut kirjat, joihin en enää palaa myyntiin. Ostamatta jääneet vien Kallion kirjaston vaihtohyllyyn. Muutamia astioitakin lähtee myyntiin. Sitten alkaakin vaikuttaa jo hyvältä. Suurin urakka oli vaatteissa, joten helpottaa jo nyt, että se on tehty.

Hyvää älä osta uusia vaatteita -loppuvuotta 2022!

Love,

Maija

XX

“Minimalism is the intentional promotion of the things we most value and the removal of anything that distracts us from it.” -Joshua Becker