Vielä viime viikolla oli kesäisen lämmintä, mutta tällä viikolla syksyn kuulaus ja koleus ovat iskeneet kunnolla. Muistellaan vielä hetki mennyttä kesää luettujen kirjojen muodossa. Mitkä teokset sykähdyttivät ja mitkä eivät?

Minulla on koko ajan vähintään yksi kirja kesken. Luen paljon tietokirjoja, romaaneja ja psykologiaa, henkisyyttä ja henkistä kasvua koskevaa kirjallisuutta. Pakko sanoa, että romaanien kohdalla vain harvoin osuu eteen sellainen, joka todella sykähdyttäisi (vinkkejä sykähdyttävistä teoksista otetaan vastaan!). Paraikaa luen tammikuusta asti hyllyssä vuoroaan odottanutta Riikka Pulkkisen Lasten planeettaa ja täytyy sanoa, että rakastan sen kieltä! Välillä melkein tulee tippa linssiin joistakin lauseista. Kirjassa käydään läpi eroa. Mikäli pohdit eroa tai olet jo eronnut, lue tämä kirja.

Tänä kesänä luin 12 kirjaa, joista osan sain ikuistettua kuviin, osan olin jo palauttanut ja osan unohdin kirjoja tursuavaan hyllyyni. Lukemieni kirjojen joukossa on pari klassikkoa, Kenneth Grahamen The Wind in the Willows ja D.H Lawrencen Lady Chatterleyn rakastaja. Herra Rupikonnan seikkailut ovat yksi lapsuuteni suosikkitarinoista. Minulla oli usea Rupikonnan, Rotan, Mäyrän ja Myyrän tarina Disney-versiona. Yksi tarinoista oli erityisen rakas. Siinäkin kirjassa Herra Rupikonnaa kiinnosti enemmän elostelu kuin mikään muu ja Mäyrä – hänen kirjanpitäjänsä –  sai parsia jälkiä. Rakastin tarinan tunnelmaa ja kuvitusta. Itsekin olen joenrannalta kotoisin, joten kaikkein ihanimpia kuvituksia olivat ne, jossa ystäväporukka oli Rotan talossa joen uomassa. Kuvassa alla yksi suosikkikohtaukseni kirjasta, joka toimii erittäin hyvin kyllä näin aikuisenakin! 😉

Nyt kesällä luin alkuperäisen version ja vielä alkuperäisellä kielellä. Useita sanoja sai tarkistaa sanakirjasta ja jotkut lauseet sai lukea ääneen monta kertaa, jotta ymmärsi. Konnan seikkailut olivat kyllä edelleen kirjan parasta antia. Erityisen hieno oli lopun tarina siitä, kun eläinystävykset yhdessä valtasivat Konnakartanon takaisin Herra Rupikonnalle.

Lady Chatterleyn rakastaja olikin sitten aivan toisenlainen klassikko. Melkeinpä K18-kamaa. Tämä kirja ilmestyi vuosikausia vain sensuroituna versiona ja Britanniassa se julkaistiin sensuroimattomana vasta vuonna 1960 (!!!). Kirjassa Lady Chatterley on naimisissa miehen kanssa, joka on halvaantunut vyötäröstä alaspäin ensimmäisessä maailmasodassa. Lady, kartanon rouva, tutustuu tiluksien metsänvartijaan Oliver Mellorsiin ja ajautuu hänen kanssaan kiihkeään rakkaussuhteeseen. Tarina ei ole ennalta arvattava. Aikamoista saippuaoopperaa se pahimmillaan on.

Romaani oli lukemisen arvoinen, mutta ei sykähdyttänyt sen kummemmin. Mieluummin luen moderneja romaaneja avioliiton ulkopuolisista suhteista. Esimerkiksi Paolo Coelhon Uskottomuus oli roskaromaanimaista alkua lukuunottamatta todella hyvä teos.

Irlantilaisen Maeve Binchyn Italian illat (1997) oli nopealukuinen hyvän mielen romaani. Rakastan Italiaa ja vähän kaikki, mikä maahan liittyy, kiinnostaa minua. Kiva lukea välillä 1990-luvulle sijoittuvia tarinoita. Ah aikaa ennen digitalisaatiota.

Tunnustan, etten ollut lukenut Kjell Westöä aiemmin. Nyt luin ja tykkäsin. Varsinkin Älä käy yöhön yksin -romaanin alkupuoli oli todella koukuttava. Lähellä juuri sellaista kieltä ja tapaa kertoa, josta todella pidän. Tämän romaanin ahmin myös nopeasti.

En oikein itsekään tiedä, miksi tunsin paloa lukea Melania Trumpin tarinan. Tunnen Ensimmäisen naisen tarinaa vain hyvin pintapuolisesti. Pidän hänen pukeutumistyylistään, mutta siihen pitämiset sitten jäävätkin. Kirja maalaa kuvan syrjäänvetäytyvästä naisesta, jolle First Ladyn rooli ei tosiaan ollut mikään unelmien täyttymys. Eräässä toisessa kirjassa on kerrottu, miten Melania puhkesi kyyneliin vaalituloksen jälkeen. Hän ei olisi halunnut omaa taustaansa riepoteltavaksi koko maailman tietoisuuteen. Kirjassa todella oli omat puutteensa. Samoja asioita kerrottiin moneen kertaan, mikä kertoo sivumäärään nähden hutiloidusta työstä. Kirjan myötä Trumpit alkoivat ärsyttää entistä enemmän, mikäli se edes on mahdollista.

Max Seeck oli ensimmäinen trilleristi, jota luin. Matkustin ekaa kertaa Balkanille kolme vuotta sitten ja sen jälkeen universumi toi eteeni Seeckin ensimmäisen, Balkanille sijoittuvan trillerin Hammurabin enkelit. Kirjan, jonka suorastaan ahmin. Tarina oli mielettömän koukuttava, niin oli myös jatko-osa Mefiston kosketus. Nyt vuosi ilmestymisen jälkeen luin kolmannen osan eli Haadeksen kutsun. Tämäkin tarina koukutti samalla lailla kuin aiemmat. Ja erityisesti kiinnosti, miten yhdelle aiempien tarinoiden päähenkilöistä oli käynyt veitsen iskujen myötä. Miinuspuolena sanottava, miten muutamat naishahmojen kuvaukset kirjassa suorastaan raivostuttivat.

Varmaankin ensi vuonna lukukistalla on sitten Seeckin uusin, Uskollinen lukija, joka on oma itsenäinen tarinansa, eikä liity edellisiin teoksiin.

Lopuksi vielä Jennifer Clementin Rakkaudesta aseisiin. Olin kuulemassa Clementiä viime syksynä Helsingin kirjamessuilla. Noin viikkoa aiemmin olin kotiutunut pitkähköltä Amerikan matkalta ja oli ihanaa, että messujen teemamaana oli juuri Amerikka. On aina hienoa bongata uusia kirjailijoita ja vielä päästä kuulemaan kansainvälisesti arvostettua kirjailijaa livenä. Pidin Clementin romaanin kielestä todella paljon. Teos on nimensä mukaisesti karmiva kuvaus amerikkalaisten rakkaudesta aseisiin. Teos piirtää myös melko järkyttävän kuvan Floridan takamaista ja autoissa asuvista ihmisistä. Suosittelen!

Nyt siis luen Riikka Pulkkista ja myös Kate Eberlenin Miss You-romaania. Tähän mennessä sydäntä särkevän mielenkiintoinen <3

Mitä sinä luet juuri nyt?

Love,

Maija

XOX