Moikka.

Tartuin siihen pölyttyneeseen kameraan viimein. Yhtenä päivänä havahduin siihen, miten paljon kuvia tuli otettua ennen. Vielä silloin, kun poikamme oli vauva. Pariin ikävuoteen asti kuvia on paljon, kamerassa ja puhelimessa. Nyt enimmäkseen puhelimessa. Hetkiä tulee ikuistettua, mutta vähemmän. Toisinaan katselen tippa linssissä koneelta vauvakuvia, en voi uskoa, että pian hän on neljä vuotias! Mihin vuodet menevät? Ehkä nyt täytyy tarttua kameraan useammin ihan siitäkin syystä.

Kesän kadottua yhtäkkiä jonnekin, järjestelin yhtenä kylmänä sadepäivänä Lundian avohyllyä. Monesti olen tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän tavaraa, sen kauniimpaa ympärillä on. Niin kävi tässä hyllyn järkkkäilyssäkin. Hassua, sillä mitä virkaa on hyllyllä, jolla ei ole juurikaan tavaraa, mihin sitä tarvitaan? Olisi tehnyt vielä mieli hävittää lehdet alahyllyltä ja… Ehkä se on tämä kesä.

Yhtenä päivänä silitin olohuoneen sohvalle haalean roosat tyynyliinat, ne olivat siinä päivän. Nyt on palattu jo takaisin tuttuun ja turvalliseen: harmaaseen ja pellavaan.

Nyt toivotan teille jo hyvää viikonloppua, sillä huomenna mulla on lomapäivä ja tiedossa on ihana pikku breikki vielä ennen oikean loman alkua!

Jihuu <3