Aistien varassa ja aistiyliherkkyys

Moikka kaikille ❤️

Tässä kotona touhutessani huomasin, että en ole jutellut aiemmin yleisesti aistiyliherkkydestä ja miten vaikkapa minä sen koen?

Otetaan sellainen painajaistilanne ensin: paikkana jokin supervaloisa ja vaikkapa jossakin on vilkkuvia valoja. Taustalla pauhaa ihmisvilinän äänet, joita(ihmisiä) on paljon, ja tähän sekaan sitten vielä musiikkia, ravintoloiden ääniä ja kilinää. Ilmassa on paljon eri parfyymien tuoksua, kosmetiikan, ruoan, kahvin…on kuuma, ja ilmapiiri superhektinen, kaikki ikäänkuin tuntuu ryntäilevän ja liikettä joka puolella. 🆘

Tuo on minun painajaispaikkani varsinkin, jos oma mieli on vielä täynnä ajatuksia, stressiä, suunnitelmia ja sitten nuo päälle! Tuntuu, kun pää räjähtäisi! Ja kyllä, saattaa muistuttaa kauppakeskuksia tahi muita vastaavia. 😂

Tiedän, että en ole yksin ja meitä on vaikka ja kuinka paljon! Ajattelin laittaa vähän omaa kokemustani siksi, että ikäänkuin vertaistukena.

Kun oma pää käy täysillä, suunnittelen jotain tai on muuten vain jotain selvittämättömiä asioita, niin silloin äänet ovat superhäiritseviä. Eli ihan esimerkki: jos pää käy kierroksilla ja menen treenaamaan, niin musiikilla on suuri merkitys. Aika moni laittaa sellaista, joka boostaa ja on väkevää musaa, mutta jos laitan sellaista (kuuntelen aika pitkälti rockia, heviä ja kasaria) esim. Kissiä tai muuta… menee jo siitä kuppi nurin ja treenitkin alkaa ahdistamaan.

Eli, kun treenaan, niin tulee kuuma, kuuluu tietty kolinaa ja on valot (muuten olisi tosi mielenkiintoista 🙈) Siinä on aika maksimimäärä ärsykkeitä jo tuohon tilaan, missä pää on ja vastapainoksi laitankin joko musan pois TAI esim. Rock balladeja…siis jotain, mikä ei nosta virikettä vaan tasaa.

Joskus olen väkisin laittanut ”örinäheviä” ja lopputulos on ollut, että kakofoninen olotila, pää kipeä ja treenit kesken. Keskittyminen kärsii paljon.

Parhautta, kun syksyn tullen ulkona on pimeää ja ikkunasta ei tule valoa, niin silloin yksi valonlähde pois. Ja nämä siis silloin, kun se oma pää on superkierroksilla! En sentään kokoajan nuin terällä ole.

Omaa kuplaa

Kun omat ajatukset ovat kasassa paremmin, niin sitten kestää melua, valoa ja muutakin helpommin, mutta siinäkin tuntuu olevan ”aikaraja”. Jonkin aikaa menee, sitten alkaa väsymään ja ajatus pimeästä ja hiljaisesta kopista alkaa kiehtomaan… 😂

Luulen, että jollain tasolla olen aina ollut herkkä vaistoamaan ja tuntemaan asioita. Ihmisten seurassa bongailen ja nuorena jo bongailin fiiliksiä, mutta kävin silti baareissa, jossa muuten käytettiin niihin aikoihin savutehostetta ja vilkkuvia valoja. Kääk ja köh, tupakoidakin sai silloin (itsekin tuota ”harrastin”) niin olihan oltavat! Savukoneet ovat vissiin jääneet pois, mutta käytetäänkö niitä vilkkuvia valoja vielä? Anyone? En ole käynyt oikein missään vähintään valovuoteen.🧐

Stadissa asuessani kyhnäsin Forumin, Sokoksen, Stoccan, pienet putiikit ja kahvilat kerralla sekä dösällä tuli suhailtua joka paikkaan. Koitan miettiä oikein, miltä tuntui ja miten meni… ainakin olin väsynyt tuon jälkeen..mutta mutta… taisin tehdä välietappeja ja rauhoittumista siirtyessä paikasta toiseen. Ehken keskusta oli myös asteen rauhallisempi 80-90-luvulla.

Mutta joskus 2000- luvun alussa alkoi olemaan jo vaikeampaa ja piti useammin vetäytyä hiljaisiin oloihin. Onnekseni asuin talossa, jossa meitä oli vain muutama. Eli paksut seinät, neljä ovea ja ovien takana  keski- ikä 75v plus silloin minä nuorempana. Hiljaista oli! Pihalla ja rapussa/huoneistoissa. Ja tämä paikka sijaitsi Maunulassa, joka ehken ei aina ole se rauhallisin paikka, joten olin ehken asteen verran onnekas 😊

Hajuvedet, jos joku laittoi oikein reilusti ja istui lähellä bussissa… jösses! Pakko oli vaihtaa bussia. Tai kaupassa! Äkkiä vaikka jonosta pois, muuten takuuvarma migreeni.

Nukkuminen valoisassa, tai jos sitä valoa pääsee vähänkin makkariin.

Negatiivinen energia ihmisistä. Tuo on tosi kuluttavaa! Ja se tuntuu itselläni ihan niin, että itseänikin alkaa nyppimään, tulee vihainen fiilis, ketuttaa. Kun tuo ”lähde” siirtyy muualle, olo helpottaa. Ikäänkuin antennit olisivat kokoajan pystyssä ja imisin itseeni fiiliksiä. Aina ei niin mukavaa.

Sinänsä jännä ärsyke, mutta jotkut kankaat…ja esim kaula- aukko, joka on tiukka! Tekee vaan mieli repiä ne pois päältä, kun alkaa ahdistaa.

Huomasin äsken, että alkoi olemaan ruuhkaa päässä taas; siivousta, koulutusta, yrittäjäopiskelua, luomista, koirulit, kymmenen asiaa pitäisi hetkessä olla valmiina ja vielä safkaakin…aargh! Ja taustamusiikkina Disturbed, alkoi melkein kädet tärräämään, kun katsoin tiskejä!

Vaihdoin musiikin Frederic Chopinin tuotantoon ja tadaa: mieli rauhottui samantien! En kuuntele hirmusti klassista, toki arvostan sitä ja ovathan he ansainneet maineensa muusikkoina, mutta en siis ihan ensimmäisenä laita klassista.. ja nyt laitoin. Se fiilis, kun mieli rauhottuu… se oli niin mahtava! Ymmärrän heitä, jotka keskittyessään tahi vaan rentoutuessaan laittavat klassista soimaan. Ja monessa leffassa hyvikset/pahikset muuten käyttävät tätä ennen kuin tekevät jotain! 😂

Mun pieniä vinkkejä, kun aistit ylitäyttyy:

Tämä aihe on todella laaja, ja jokaisella on varmaan ne omat trikkerinsä ja kokemuksensa. Toiset kestää enemmän ja toiset vähemmän. Toisilla ei ole ollenkaan tällaista ollenkaan.💕

Nämä ovat sellaisia omakohtaisia, ja jos joku vaikka sinne auttaa niin🙌

• Jotain blokkaamaan melua; korvatulpat (niitä on myös sellaisia vaimentavia) Olen välillä laittanut kuulokkeet, ilman ääntä siis. Jotain vähän suojaamaa.
• Kun valot käyvät ”hermoille”, niin vakiovaruste on laukussa aurikolasit. Kyllä, käytän niitä vaikka ostarilla, jos olo on kurja! Joku voipi kahtella, että onpa wannabe- julkkis 😂mutta itse kallistun siihen, että samaistun Blues Brothereihin.. jos olet nähnyt leffan, niin tiedät: meillä on bensaa, on pimeää ja aurinkolasit nokalla: all good, lähdetään.
• Nukkumaan mennessä tietty yritys makkarista mahdollisimman valoton, ja kun tämä ei aina välttämättä onnistu, unimaski. Mahdollisimman hyvälaatuinen!
• Suoraan sanominen muille, että nyt ei jaksa lähteä/olla tässä ja pitää päästä nollailemaan oma pää (tämä oli itselleni opettelemista)
• Luontoon meneminen ja vaan istuminen, oleminen.
• Kuuntele, onko jokin vaatemalli/kangas sellainen, joka ”ärsyttää” salamiten, eli ei vaan ole hyvä olla mitenkään sen vaatekappaleen kanssa, vaikka näyttäisi kuinka hyvältä. Itse huomasin, että niillä vaatekappaleilla ja kankailla oli yhteys! Ja opin näin tietty välttämään niitä.
• Ja koklaa, jos on tilanne, että on vaan pakko olla herkistävässä tilanteessa: korvakuulokkeisiin vaikka Chopinia ja jospa se myös sinulla jeesaisi? Itsellä tuo oli ylläriksini suuri apu!

Miten sinulla, onko kokemusta ja pystyitkö samaistumaan johonkin? Vai ei tunnu missään 🧐❤️

With love, Maarit