Itsetunto vaihdevuosissa ja asukuvat 2,3&4

Moikka taasen kaikille ❤️

Pieni hiljainen jakso ollut tässä, kun meidän vanhin koiruus on alkanut näyttää hiipumisen merkkejä ja ehken joudumme varautumaan pahinpaan. Nämä tietty kuuluvat elämään ja ovat luonnollinen osa sitä, silti se vaan tekee oman surullisen olonsa. Mutta juuri nyt Vilma- koiruus nukkuu tyytyväisenä tuossa ja on vielä meidän kanssamme 🥰

Tämä teksti muovautuu monen asian kautta/summana. Ajattelin ensin puhua ihan muusta, mutta jollain tapaa tässä on reflektoinut itseään, elämäänsä ja ajatusta ajasta&iästä. Ehken yksi sysäys oli Aira Samulinin poismeno. En sinänsä tuntenut häntä, ”törmännyt” pari kertaa lapsuudessa ja nuoruudessa. Meillä oli mökki Saukkolassa ja mummoni, äidin äiti, asui lähellä Hyrsylän mutkaa. Käsittääkseni mummoni ja Aira jollain asteella juttelivat, kun mummoni oli myös joutunut Karjalasta pois, äitineen ja sisaruksineen. Jotain yhteistä heillä taisi olla, en tiedä enempiä.

Törmasin itse Airaan tosi pienenä siis paikallisessa kaupassa, sellainen pieni kauppa jossa oli tarpeelliset. Ja eipä niitä kauppoja Saukkolassa liiemmin ollut! Muistan, kun Aira oli edessämme kassajonossa ja minä en vaan saanut silmiäni irti hänestä. Niin…näyttävä, ne punaiset hiukset.. se ryhti, se, mitä hänestä säteili! Menin osastoon ujopiimä ja äidin taakse vähän piiloonkin. Kysyin, kuka tuo on? Mummoni taisi vastata jotain, että hän on tuosta läheltä.. mahtoi myös mainita tanssin. Tämä kyllä herätti minut, sillä rakastin tanssia jo siitä lähtien, kun opin kävelemään! (vanhempani muuten kertoivat tämän 😊)

Myöhemmin törmäsin Hotelli Hesperian yökerhossa, ja olinkin jo 21v ja siitä ei sen enempiä 🤭 Tuolloin esiintyi Ameerikasta tullut Chippendales ja jostain syystä olimme eksyneet sinne. Ja ei, ei ehken ollut mun juttu, kun oma miesmaku oli kuitenniin rock- henkiset rämäpäät 😂mutta siellä oltiin!

Aloin ajattelemaan Airaa, sitä, mitä julkisuudessa on ollut. Miettimään rohkeutta, omaa tyyliään, sitä, ettei antanut kenenkään määrittää häntä. Siis… hänen tyylinsä oli niin mahtava, hän puki juuri mitä halusi ja hehkui!

Siitä sitten seuraavaan:

Vaihdevuodet ja itsetunto

Miten sulla vaihtarit vaikuttaa omakuvaan ja itsetuntoon? 

Oletko löytänyt itsesi uudestaan vai onko edes ollut tarvetta sille? Eli olet jo löytänyt itsesi? Ja onko tämä hormonien muutos aiheuttanut eräänlaista… hmm.. ”harmaantumisen” fiilistä, kokonaisuudessaan?

Täällä on ja ei. On sen suhteen, että luon henkisesti ja monella saralla nahkojani uusiksi ja huomaan monen asian paranevan vanhetessaan. Nämä ovat juuri niitä vahvuuksia, joita olisin kaivannut nuorena: ei:n sanominen, rajat, hyvällä tavalla itsekäs, ei jaksa, ei kerta kaikkiaan jaksa enää ajatella, mitä joku ajattelee minusta! Hyvinkin vapauttavaa!

Ei sen suhteen, että vieläkään en osaa (enkä aio opetella) ajatella iän tuovat jotain sääntöä, että jotakin vaatteita ei voisi pitää numeroiden mukaan.

Se on muuttumassa, huomaan, että vaikkakin räväkkä tyyli on ollut omaani, niin huomaan myös sellaista vastapainoa sille tulevan. Tuosta lisää sitten myöhemmin! 🥰

Mutta kun päästiin aiheeseen räväkkä, rohkeus, niin laitetaan tähän sitten luvattua asukuvaa väliin: https://www.lily.fi/blogit/with-love-maarit/asuajatuksia-syksyyn-emp-ja-hm/ tuolla ne alkuperäiset hahmotelmat.

Ja tässä päällä:

Yhteenveto: housut on tosi mukavat päällä, ja oikeasti tuntuvat nahalta, vaikka sellaista eivät olekkaan. Näissä vähän yliarvioin kokoani ja totaalisest liian isot. Mutta, jos etsit housuja jotka oikeasti ovat hyväntuntuiset ja oikeasti kunnon kokoa, niin näissä se toteutuu!

Pidin nämä kuitenkin, menevät vaan paremmin lenkkareiden ja nilkkureiden kanssa, vähän liian väljät jaloista(kin) saappasiin. Nämä kokoa 2xl, kun edelliset, toiselta firmalta tilatut olivat kokoa xl ja voisin sanoa, että vastasi M. Mutta näissä korkea vyötärö ja oikeasti tilaa, eli suosittelen! 🥰

Paidat ovat kokoa iso, taitaa olla 3xl ja tadaa; tilaa on😂 mutta kun aina ei tiedä… ja nämäkin päätin pitää, sillä voiko mukavuutta olla liikaa? Ja juuh, Freddy- paita, ja tuo toinen valmiiksi rispaantunut..miksi kukaan ostaa sellaisia? Noh, koska haluaa. 🤷‍♀️

Kengät supermukavat päällä, ja näilläkin voisi vaikka lenkille mennä. Ja sopii hameiden, mekkojen tiuksempien housujen yms kanssa.

Takaisin vaihtareihin ja omaan oloon

Eli, itsetunto saattaapi saada vähintään kolauksen, kun peilistä kurkkaa joku muu kuin se muistikuva johon on ehken tottunut. Harmaat hiukset ja ryppyjä, maan vetovoima tuntuu… näin se on ollut täälläkin. Ja kun omia harmaita hapseja ei saanut aikoinaankaan piiloon väriaineallergian takia, niin vaihtoehtona oli sitten tottua.. ja nyt rakastan näitä harmaita hiuksissani!

Sekin on ollut sopeutumista, että nassu vaan muuttuu, ja nyt oikeastaan hymyilen tuolle peilikuvalle. Luulin aikoinaan, että rypyt ja muut ovat vähintään maailmanloppu, mutta tuo nuoruuden ajatusmaailma on muutoinkin muuttunut ja hyvä niin; rypyt ovat superkauniita!

Se, mihin tässä nyt panostan ja sen suunnan muutos ikuisesta nuoruudesta…se menee terveyteen.

Ok, omaan näitä ihania kosmetuotteita, liftaavia ja kiinteyttäviä, mutta ne ovat ehken enemmänkin sitä arjen luksusta itselleni. Mikään ei (ainakaan omassa tiedossa ei ole) ihmerasvaa, joka tämän ikääntymisen totaalisesti estäisi, ja niinkuin mainitsin; ei tarvitsekkaan. Mutta siitä vaan tulee hyvä fiilis, kun laittaa kivoja naamioita ja hyviä rasvoja. Se on nyt se avainsana: hyvää oloa.

Projekti minä

Tähän liittyy myös se projekti minä, josta tuolla aiemmin kirjoitin. Valmentaja, ruokavalio ja kiloja pois… suuri motivaatio sukurasitteet: massiiviset infarktit ja sepelvaltimotaudit yms kevyet rasitteet… äitini oli 46v kun poistui, isä 65v…ajattelin tehdä enkan ja mennä heittämällä yli😂ainakin yrittää. Elämästä kun ei ikinä tiedä!

Miinuskaloreille ei vielä päästy, kun todettiin tuo autoimmuunitauti kilppareissa ja matalalla viistelee kilppariarvot. Tähän valmentaja halusi (ja tämän juuri se vastuullinen valmentaja tekee!) lääkärin mielipiteen asiasta. Sillä näinhän se on, että kun mennään miinuskaloreille, niin kroppa adaptoituu, aineenvaihdunta hidastuu ja siinä sitten samalla kilppari! Joka muutenkin on kiikun kaakun, eli siinä oli se problemos.

Sain ajan erikoilääkärille, ja hän meinasi, että jos on kosahtaakseen niin sen joka tapauksessa tekee joko nyt tai vähän myöhemmin. Vaarallisempaa on tuo paino- hommeli, ja jos kosahtaa tässä prokkiksessa, niin siihen on helposti hoidettavana lääke.Eli nyt sitten saatiin vihreää valoa, ja miinuskalorit starttaavat siis ensi viikolla.

Jännä seurailla, miten tuo kroppa alkaa reagoimaan, ja kuinka iso osa on tuosta kilppari- jutusta. Seuraavat viikot sen sitten näyttävät!

 

Mahtavaa lauantaita ja viikoloppua juuri sinulle🥰

 

With love, Maarit