Keski- ikässä PT:ksi ja itsensä rakastamisen taito

Moikka taasen, tässähän jo jsekä aikaa vierähtänyt sitten  viime kerran, että ehdin täyttää 51v😁

Synttärit meni ihanan leppoisasti, mies teki uskomattoman hyvää ruokaa! Peuran lihapullia Tregerissa Poppamiehen ohjeilla…siis…😋

Muuten otettiin rennosti, paljussa käytiin ja hei, Suomi voitti samana iltana  lätkässä MM- kultaa!!! Ei ollenkaan huono päivä, ja tuosta muistaa hyvin myöhemminkin, kulta-päivä.

Sieltä niitä on tulossa…. saisinpa kaikille maistiaiset!

Ja ok, myönnetään, tykkään lahjoista….😜 vaikka sanon ja tarkoitan, että ei tarvitse mitään, niin kyllähän sitä ilahtuu kuin pikku tyttö, kun kuitenkin saa lahjan/lahjoja…olenkohan kuitenkin jonkin asteinen materialisti? Ja joskus on ollut puhetta, että ”tarviiko tässä iässä” mitään jne…no miksi ei? Iässä ei ole mitään vikaa….

Sain nämä lasit että arskat etukäteen. Ah, niin tykkään näistä! Ja kun taittovirhe taas korjattiin, sekä enempi pakkaselle mennyt näkö niin kaikki näyttää ihan uudelta….Mahtavuutta nähdä kunnolla!

Nämä ovat merkkiä Ralph Lauren 🥰 ja jo netissä koklailin (Instrumentarium) niin näihin rakastuin, totaalisesti. Jotenkin ovat vaan niin… ah!

Nämä ovat Guessin, alkujaan kuolasin Voguen pokia, mutta myyjä löysi nämä ja ehdotti… mitä muuta näille olisi voinut sanoa kuin kyllä! 🥰

Sitten siihen PT- osuuteen…

Niin, saatoin ilmottautua kurssille…hups…😅 Kyllä tuo on ollut takaraivossa jo pidempään, mutta en ole lähtenyt sekä hinnan puolesta että..noh, mikä on hyvä ja luotettava paikka jne. Tuohon päädyin nyt (kerron myöhemmin lisää, kun on alkuun päästy ja kokemusta siitä) ja ajatuksella, että saisin lisää infoa, jotta voisin vielä turvallisemmin mielin auttaa ehken eniten saman ikäisiä ja kaikenlaisten elämän kokemusten koulittuja naisia.

Kun oikeasti aika monelle ikäiselleni on sekä vaikeaa mennä nuoremman tykö, ihan jo siitä syystä, että menopaussit pukkaa ja se tilanne on vaan fyyisesti toinen. Myös itsetunto saattaa mennä pohjamudissa, kaikenlaista kremppaa voipi olla ja muutenkin fiilis vähän alavireinen.

Ehken siinä sitten voisi olla apuna henkilö, joka huitelee samoissa ongelmissa, tai pikemminkin ymmärtää tilanteen ja menee sen yli. Mutta ymmärtää lähtökohdat. Ikää enempi ja elämänkokemusta a lot.

Samalla saan otettua 7-8 vuoden kokemuksen salilta valmentajan silmän alla käyttöön. Olen saanut tosi paljon ”insideria” ja näkökulmaa jo nyt ollessani itse valmennettavana (joka jatkuu taas ensikuun alusta) ja ruokahommeleista myös. Nyt on aika opiskella lisää ja jos voin yhtä ihmistä auttaa näissä hommissa, niin olen enemmän kuin tyytyväinen!

Siksi siis lähden tuohon ja myös kiinnostaisi jonkin sortin psykologinen osuus käydä myös. Mutta kaikki aikanaan ja aikansa kutakin!

Uskoisin myös, että lähihoitajakoulu…(erikoistumista vaille jäi kesken, koska elämä tapahtui, taas) sekä työ vanhusten parissa että vammaishoitajana hetkellisesti ovat antaneet aikoinaan jo sitä kuuntelemisen kykyä 🤔

Joten juuh, kyllä tämä kiinnostaa enemmän kuin voisi kuvitella tekstistä. Ei ihan kaikkea fiilistä saa tähän 😊

Itsensä rakastamisen taito ja hyväksyminen- miten nyt menee sen kanssa?

Kun  edellisen postauksen jälkeen aloin työstämään tuota/nuita asioita oikein kunnolla, niin tällä hetkellä olo on paljon parempi! Hahaa! 😁 Olen kiskonut hepeniä päälle ajatuksella: koska mä nyt vaan voin. Niinkuin kaikki muutkin. Mutta myönnetään, että kesä ja vähemmät vaatteet olivat pieni haaste taasen.

Nyt tuon asian kanssa jo paljon helpompi olla, ja vaikka välillä kysäsen mieheltä, että voinks lähtee näin? (hän kysyy, että miksi et?) (ja minä, jos /kun maha näkyy..) (Hän:…pöh, nyt mennään!)  Niin itsetunto on noussut kohisten ylittämällä niitä epämukavuusalueita. Ja katsomalla itseään hyväksyvästi. Se ei aina ole helppoa, mutta askel kerrallaan!

Meillä on parhaan ystävän kanssa (enemmänkin tuntuu kyllä siskolta) suunniteltu meidän omaa päivää, ja siihen sisältyy  uiminen. Hän meinasi, että hommaat sitten bikinit……ensin ajattelin kyllä sellaista kokouikkaria hameella, mutta so not! Hommailen bikinit ja pistän jopa päälle ja jopa meinaan mennä uimaan ihan yleiselle paikalle! Ja yritys, että en edes mieti asiaa sen enempiä.

Paluu vanhan valmentajan vaativuudeltaan vakavammalle tapahtuu siis ensikuussa. Siihen tulee liittymään oma ruokavalionsa. Ollaan käyty asiaa läpi, ja näköjään, kun mulle antaa vapaammat kädet niin ei se vaan toimi😅 jos tuloksia haluan. Nyt erona se, että tiedän, mitä haluan ja itseni vuoksi, sekä sen, että jäde yms ei kaada yhtään eikä mitään. Vaan otetaan rypäisy ja muukin elämä on läsnä. Thatś  it. Ei mitään kuoleman vakavaa, vaan tietyt jutut on vaan pakko tehdä, että saan halutun lopputuloksen.

Normiruokaa sopivina annoksina ja treeniä. Tässä pienen tauon jälkeen huomaan kaipaavani suuresti sitä lihasjomotusta ja itsensä haastamista. Ei siitä pääse mihinkään! Ja valmentajan pitää olla tarpeeksi tiukka, ymmärtäväinen ja vaativa…omalla kohdallani. Nimimerkillä: aidan ali jos se on helpointa😂

Eli tällaisilla eväillä täällä nyt vihelletään menemään. Kalenteriin on saatu taasen kaikkea tekemistä ja sutinaa, kesäfiilis ja ideoita sekä muuta inspistä myös blogin puolelle pyörii päässä!

Mahtavaa päivää just sulle siellä!

With love,

Maarit

Ps. Miten itse koet PT:t ja muut valmentajat? Oletko käyttänyt, tuletko käyttämään vai ihan nou nou…? Ja jos käytät/tulet käyttämään, mikä tekee sitten siitä valmentajasta mielestäsi hyvän?? Ihan sekä oppimismielessä että mielipidettä asiasta olisi kiva kuulla!