Friedemann Schaub: Alitajunnan voima – kuinka pääset eroon pelosta ja ahdistuksesta

Koska olen lääkäri- ja lääkekammoinen ja terapiaankaan en ole toistaiseksi mennyt, yksi tapani etsiä ratkaisuja ahdistusongelmiin, on erilaisten kirjojen lukeminen. Tämä osui yhdellä kotimatkareissulla ABC:n kirjatorista käteeni, ja ostin sen, koska kirjan sisältö vaikutti ihan mielenkiintoiselta.

 
Schaubin itsensäterapointimetodeissa yhdistyy ajatus itsensä voimaannuttamisesta ja vahingollisten muistojen käsittelystä tavalla, joka saa ahdistuneen käyttämään voimavaransa uudella tavalla. Kirjan alussa esitellään yleisesti ahdistusta ja pelkotiloja, mikä asiasta kokeneelle on aika peruskauraa, mutta sinällään tietysti kuuluu tällaisen teoksen sisältöön. Lähtökohtaisesti kirja vaikutti ihan lupaavalta ja sain siitä muutaman oivalluksen: esimerkiksi negatiivisten ajatusten kirjaaminen ylös, ja niiden kumoaminen paperilla tuntuu ihan järkevältä. Tosin omalla kohdallani ongelmana on se, että en välttämättä edes ehdi ajatella negatiivista ajatusta ennen kuin ahdistus vain iskee päälle. Negatiivisia ajatuksia toki tulee pitkin päivää, joten niitä voinee kirjata ylös, jos vain jaksaa kantaa vihkoa koko ajan mukana ja tarkkailla ajatuksia. Periaatteessa pidän ajatusten tarkkailua ihan hyödyllisenä, koska joka tapauksessa uskon, että ajatukset (ja ehkä se alitajunta) ovat ne, jotka ohjailevat ahdistusreaktion syntymistä.
 
Schaub kirjoittaa paljon alitajunnasta ja siitä, miten alitajuntaan jumiutuneet negatiiviset muistot ja kokemukset pitäisi kaivaa pintaan ja muuttaa niin, etteivät ne lähetä enää virhekoodia, joka ohjaa ahdistunutta ajattelua. Tämä alitajuntaisen reaktiomallin olemassaolo tuntuu järkeenkäyvältä, mutta Schaubin ohjeet purkaa alitajuntaan jumiin jäänyttä mallia ovat enemmän tai vähemmän omituisia.
 
Omien tavoitteiden, halujen ja positiivisen tulevaisuudenkuvan luomiseen liittyvät osuudet kirjassa ovat ihan hyviä. Kirja sai minut muun muassa pohtimaan sitä, että millainen sitten oikeasti olisin, millainen olisi elämäni, jos en tuntisi jatkuvaa ahdistusta. Tosiasia on, että loppujen lopuksi elämäni ei olisi välttämättä hirveästi erilainen kuin se nyt on. Tekisin ehkä hieman enemmän asioita, jotka nyt aiheuttavat väsyttävän intensiivistä ahdistusta, mutta en esimerkiksi vaihtaisi työpaikkaa, myisi omaisuuttani ja liftaisi Eurooppaan, hankkisi enempää ystäviä tai aloittaisi miljoonaa uutta harrastusta. Kyse on enemminkin siitä, miten ja millä tavalla kokisin ja suhtautuisin asioihin, jotka elämässäni tulevat vastaat: pelolla, ahdistuksella ja paniikilla vai innolla ja uteliaisuudella. Jälkäimmäiset ovat siis tavoitteeni, ensimmäiset se, mistä nykyinen elämäntilanteeni koostuu.
 
Schaubin eheytymisharjoitukset taas menevät yli hilseen. Tehtävässä istutaan kädet ojossa silmät kiinni ja kuvitellaan toiselle kädelle ”ristiriidan kielteinen osapuoli” ja toiselle kädelle ”ristiriidan myönteinen osapuoli” ja aletaan käydä mielikuvitusdialogia näiden itse luotujen hahmojen välillä. Tarkoituksena on ilmeisesti tehdä ”sovinto” kahden kuvitteellisen minäkuvan välille, saada ristiriitainen osapuoli pelaamaan yhteen positiivisen osapuolen kanssa. Sitten kun näiden kahden osapuolen kanssa on käyty läpi erinäisiä keskusteluja, olet yhtäkkiä eheytynyt ja ristiriita on poistunut, kun itsen ahdistuneelle, ristiriitaiselle puolelle on osoitettu rakkautta ja myötätuntoa. Okei, mielikuvaharjoittelussa on varmasti oma voimansa, mutta valitettavasti olen niin kyyninen ihminen, ettei minulta tuollainen luonnistu. Toisessa tehtävässä leijaillaan jossakin alitajunnassa ja säädetään elämän aikajanan kirkkauksia niin, että menneisyyden möröt himmenevät ja tulevaisuus muuttuu kirkkaammaksi. Vähintään yhtä utopistista.
 
Kaikenkaikkiaan kirjan anti minulle oli aika yhdentekevä. Tosin täytyy myöntää, että en edes lähtenyt tekemään noita harjoituksia, koska ne tuntuivat niin absurdeilta. Muutaman ihan hyvän oivalluksen kirjasta sain, mutta mitään hirveän rakentavaa ei kyllä tuntunut tarttuvan mukaan. Voi olla, että yritän lukea kirjan joskus uudelleen, kun se nyt kerran omassa hyllyssäkin on, mutta epäilen, että tämän tyylinen mielikuvaharjoittelu ei ole oikein minun juttuni.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *