Nimiäiset

Missä on taivas, kysyt minulta, lapseni – viisaat sanovat meille, että se on syntymän ja kuoleman rajojen tuolla puolen eikä siellä ole päivää eikä yötä; se ei ole tästä maailmasta.

Mutta runoilijasi tietää, että taivas kaipaa ikuisesti aikaa ja paikkaa, että se jatkuvasti pyrkii syntymään maan hedelmälliseen tomuun. Sen toive on täyttynyt sinun suloisessa olemuksessasi, lapseni, sinun sykkivässä sydämessäsi.

Meri lyö iloisesti rumpujaan, kukat nousevat varpailleen, sinua suudellakseen. Sillä taivas on syntynyt sinussa, äiti maan syleilyssä.

(Rabindranath Tagore, kokoelmasta Rakkauden laulu)

Oli aivan ihanaa, kun suku kokoontui aurinkoisena pakkaspäivänä kotiimme vauvan ympärille. Nimiäiset ovat suloinen juhla. Niiden järjestäminen vaati kuitenkin hiukan ohjelman suunnittelua ja harjoittelua, tarjoilujen hankintaa, astioiden lainaamista, koristelua ja kattamista sekä (ainakin meillä) kahden päivän siivousurakan. Huh! Onneksi meillä sattuu tällä kertaa olemaan auvoisa vauveli, joten järjestelyihin riitti aikaa ja jaksamista ja tarjoiluihin saimme myös apua.

Aiheuttamastaan hämmingistä onnellisen tietämätön pieni päivänsankari killisteli juhlien aluksi sitterissään kaiken keskellä, ja sitten vanhempien ja kummien syleissä. Ohjelma oli kaunis mutta lyhyt, ja se ehdittiin vetää lähes kokonaan läpi ennenkuin vauvan hyvä tuuli vaihtui uni/nälkäkitinäksi. Sitten seurusteltiin vapaasti, lapset poukkoilivat ympäriinsä ja aikuiset kittasivat yhä uusia kahvikupillisia.

Meillä nimiäisten ohjelmaan kuului klassista pianonsoittoa, runonlausuntaa (yllä oleva Tagoren teksti sekä Aale Tynnin runo ”Jokeltava lapsi” kokoelmasta Soiva metsä), vanhempien puhe ja nimenjulistus ja kummin pieni puheenvuoro. Vapaamuotoisessa puheessa kerroimme mm. nimien valinnasta ja niiden merkityksistä. Seremonian lopuksi soitimme nauhalta Johanna Kurkelan esittämän biisin Ainutlaatuinen, jonka aikana vauva teki tervehdyskierroksen kummien syleissä ja kaikkien vieraiden luona. Aiemmissa nimiäisissä meillä on esitetty myös ainakin Ihme ja kumma, Lounatuulen laulu ja Lintu, mutta tällä kertaa ei ollut innokkaita laulajia paikalla. Itkin valtoimenaan liikutuksesta suunnitellessani ohjelmaa, joten itse juhlassa ei sitten tarvinnut enää kyynelehtiä. Millaisen määrän iloa, rakkautta ja lempeyttä tämä vauva onkaan perheeseemme tuonut! Tämä juhla vain korosti sitä.

Nimiäiset olivat meille hyvä syy kutsua kotiimme iso määrä perhettä ja lähisukua. Aikuisia pääsi paikalle parikymmentä ja lapsia kymmenen. Koti pullisteli, mutta sopu sijaa antoi – kummisetä pisteli puku päällä kakkua kolmivuotiaan sängyssä löhöten ja lapset pitivät piknikkiä lastenhuoneen lattialla, vanhemmat pääsivät sohville ja pöytien ääreen ja osa hyöri porukoiden välillä kahvikuppi kädessä.

Oi onnea. Kiitos.

Koristeeksi askartelin mm. tällaisen pääsiäis/nimiäishenkisen munakilluttimen.
Perhe Lapset Vanhemmuus Tapahtumat ja juhlat

Kohtutulehdus

Haha, juuri kun uskaltauduin iloitsemaan avoimesti onnellisista ajoista, iski tietenkin seuraava pikku koettelemus. Olikin liian hyvää ollakseen totta, että kaikki perheenjäsenet olivat pysyneet terveenä monta viikkoa putkeen!

Olin hiukan ihmetellyt, kun synnytyksen jälkivuoto ei ollut vielä puolentoista kuukauden jälkeenkään kokonaan loppunut: välillä se jo tuntui ehtyneen lähes kokonaan, mutta sitten alkoi taas. Kun vuoto viikonloppuna vain yltyi ja alavatsa ja alaselkäkin alkoivat tuntua hiukan aristavilta, varasin maanantaille lääkäriajan. Ja kohtutulehdushan se. Yleinen vaiva ja hoidettavissa antibiooteilla, paitsi jos kohtuun verenvuodosta ja antibioottihoidosta huolimatta jää tulehtunutta raskausmateriaalia, joka pitää poistaa sairaalassa.

Onneksi pääsin nopeasti lääkäriin, eikä tarvinnut ihmetellä asiaa sen pidempään. Nyt sitten vedän kahta antibioottia päällekkäin, ja sen verran tujut ovat mömmöt, että ensimmäisinä päivinä sivuoireena tuntui huimausta ja väsymys oli kova.

Raskaus ei ole sairaus, joku neropatti sanoi joskus. Mutta unohti lisätä, että raskaus ja synnytys altistavat kaikenkarvaisille sairauksille ja hoitamattomana joskus jopa hengenvaarallisille tiloille. Oma raskauteni ja synnytykseni meni tällä kertaa kohtalaisen vähillä vaivoilla: settiin kuului ”vain” kolme kuukautta kestänyt pahoinvoiva olo, yleisväsymystä, alaselän pientä vaivaa, ummetusta, peräpukamia ja hormonaalinen mielialan lasku sekä kuuden tunnin synnytys, joka sujui ilman komplikaatioita. Ei siis esim. hypermeesiä, raskausmyrkytystä, raskausdiabetesta, viikkojen vuodelepoa vaativia supisteluja tai liitoskipuja, ei rintatulehdusta, baby bluesia, suuria vaikeuksia ja tuskia synnytyksessä tai edes tikkejä haaroväliin. Ja se tietysti olikin aivan liian hyvää ollakseen totta! Aina tulee jotain.

Parikymmentä vuotta lähipiirin raskauksia, keskenmenoja, hedelmöityshoitoja ja synnytyksiä seuranneena sitä on nähnyt melkoisen kirjon erilaisia vaivoja, sairauksia, suruja ja vammoja, joita raskaudet, synnytykset ja toisaalta ehkäisy naisille aiheuttavat. Kannamme melkoista taakkaa ja vastuuta koko ihmiskunnan synnyttämisestä. Mutta vastuun mukana tulee onneksi nykypäivänä myös oikeus päättää lasten lukumäärästä ja oikeus yrittää hankkia lapsi vaikka yksin. Myös synnyttäneen äidin velvollisuus olla imeväisen ensisijainen vanhempi on toisaalta myös oikeus.

Vaikka koko tämä härdelli raskauden alusta imetyksen loppuun on joka kerta täynnä terveysriskejä, on se Suomessa onneksi silti mahdollisimman turvallista, joskaan ei aina mukavaa. Nuorempana toivoin, että mies voisi synnyttää ainakin toisen lapsen puolestani, mutta vähitellen olen – pakon edessä – oppinut ajattelemaan toisin. Kaikenmaailman vuodoista ja vaivoista huolimatta on kuitenkin aika hienoa olla synnyttävä ihminen.

(Helppo sanoa nyt, kun tämä oli saletisti viimeinen kerta!)

Perhe Terveys Raskaus ja synnytys