Olen puutunut tähän ikuiseen tiistaihin. Vaikea hahmottaa mikä viikko tai kuukausi on menossa, viikonpäivänkin kanssa ongelmia. Luulen että niin on kaikilla muillakin. Kaikki muutkin miettivät:” Sama se. Tulee jos tulee, mutta nyt lähden  kaupungille.” Ja kun ovet vain avataan juon kahvini jossain muualla kuin omassa keittössäni tai kadulla. Syön jotain päivälliseksi mitä en itse ole […]

Kun on oikein tuskaantunut olo ja kaikki aina keskeytyy eikä ajatustakaan saa loppuun asti  mietin mitä teen sitten  kun olen vanha ja …vapaa.   Jossakin niistä romaaneista joita olen viime aikoina lukenut päähenkilö puhuu vanha rouvan kanssa. Rouva kertoo että  hänen lapsensa ovat  jo aikuisia ja kotoa pois muuttaneet . Päähenkilö sanoo: ”Sittenhän sinä olet vapaa”. […]

En oikeastaan pidä kissoista. Aina kun niitä yrittää silittää täytyy olla varuillaan tuleeko takaisin räppäys kynsillä. Mutta ihana niitä on katsella, varsinkin Yle Areenasta löytyvässä dokumentissa Istanbulin kissat. Kissoja ja ihmisiä Istanbulin kaduilla. Ja mitä ne katukissat merkitsevät ihmisille. Siinä onkin jotain taikaa. Ehkä maissa joissa on lapsesta asti kasvettu vahvasti uskoon ihmiset näkevät jumalan, […]

Meillä on pieni asunto kaupungissa. Ollaan totuttu siihen että ikkunan alla kohisevat bussit. Lunta on harvemmin talvella. Lapsilla ei ole omaa huonetta. Museoihin, kirjastoon ja uimahalliin on  lyhyt matka ja ruokakauppakin on kulman takana. En tiedä minkä ikäisenä lapset pystyy päästämään täällä yksin kulkemaan . Se päivä ei ole kuitenkaan ihan pian. Kun käymme kaverin […]

”Kuulen kesän nukkuvan , istun sen viereen” Siellä ne vielä nukkuvat ; kesäunelmat. Kävelen joskus siirtolapuutarhan kautta vaikka on talvi.  Siellä ne joidenkin muiden maailman ihanimmat paikat vielä odottavat kevättä. Että jotakin alkaa tapahtua. Oma maailman ihanin paikka on kaukana. Voin vain arvailla onko siellä vielä lunta , ovatko jänikset syöneet puita ja onko vesi […]

”Kaikki on niin epävarmaa , siksi olen levollinen”. Lapsuuden kotini seinällä oli kuva muumipapasta ja tuo lause ,joka oli varmaankin jostain Tove Janssonin kirjasta. Ajattelen sitä silloin tällöin, etenkin jos katselen taivasta. Avaruuden ajatteleminen on pyörryttävää, siksi en tee sitä usein. Kaikki on siinä niin valtavaa , että  päädyn  aina ihmettelemään  sitä kuinka kummallista onkaan […]

        Liikutun nykyään vaikka ja mistä. Ohimennen sanotuista sanoista ja apean näköisistä lapsista. Niin kuin vaikka eilen: Vähän takkuinen aamu. Maito lopussa ja margariinipurkista pitää kaapia viimeisiä tähteitä. Tavarat häviksissä vaikka neliöitä ei ole niin kovin paljoa. Tukka on huonosti eikä parannu kuivashampolla vaan menee vain tahmaisemmaksi. Lapsi haluaa leikkiä eläinsairaalaa eikä […]

”Kahden lapsen äidit on aina vähän väsyneen näköisiä”. Näin muistan hieman huolissani miettineeni kun meidän toinen lapsi ei ollut vielä saapunut. ”Tuleekohan mustakin samanlainen?” No kyllähän musta tuli! Muutos oli aika iso siihen millaista yhden lapsen kanssa oli ollut. Isoin muutos oli tietysti se ettei aika lisääntynyt toisen lapsen myötä vaan sitä oli kaikkeen paljon […]

Räntäseula seudun päällä, saappaan alla lotinaa, lantajuova järven jäällä- kesä tulee, ihanaa Tämä ei tietenkään ole oma luomukseni vaan Lauri Viidan runo Kevät. Kuulin tämän joissain juhlissa vuosia sitten vanhemman miehen lausumana. Hän herkistyi runosta ja varmaan juhlistakin niin että sai juuri ja juuri liikutukseltaan runon lausuttua. Ja silloin oli tietysti kevät. Sen jälkeen tämä […]

Eli miten sitä voi koittaa selvitä järjissään kun vauva vain huutaa ja sätkii. Ja kun ajatus pehmeästä, rennosta ja raukeasta vauvasta joka rauhallisena haukottelee ja ojentelee raajojaan tuntuu kovin kaukaiselta. Ravasin itse näyttämässä meidän vauvaa neuvolan tädille, lääkärille (parillekin) , vyöhyketerapeutille ja tietysti googlasin kaikkia mahdollisia kikkoja kuinka sitä huutoa saisi vähennettyä. Tein säännöllisiä iltarutiineja […]