Ystävät ja perhe

Kun ilta on kaunis ja mielessä on liikaa asioita, pitää lähteä ulos. Olen työnnellyt tunnemujua väkivaltaisesti pois mielestäni parisen viikkoa. Tuntuu, kuin olisin pudotellut tunteitani varttikilon kappaleina kutoskerroksen ikkunasta suoraan asfalttiin. Loputtomasta siivouksesta huolimatta

Ei ole totta. Olin kirjoittanut jo luonnoksen mun synttäriaatoksista perjantaina. Siinä jorisin ainakin kolmen kappaleen verran, kuinka en ole kuin kerran elämässä juhlinut mun synttäreitä sitten 18-vuotispäivän jälkeen. Juhliminen ei ole tuntunut vastenmieliselle, mutta ei vaan ole

Tulen suvusta, jossa ei paljoa ole lausuttu ”rakastan sinua” -fraasia. Se tuntuukin itselle todella vieraalta muissa kuin parisuhteessa. En kuitenkaan ole koskaan tuntenut niin, etteikö minua perheen tai suvun sisällä rakastettaisi. Joskus paljon nuorempana koin kuitenkin asian jotenkin

Viestittelin tuossa ystäväni Essin kanssa ja tämä mainitsi kirjoittavansa blogiinsa juttua ylen Laura Frimanin ”Anteeksi, että minulla on perhe”-kolumnin innoittamana. Luin myös itse kyseisen kolumnin ja sitten Essin juuri julkaiseman m a h t a v a n kirjoituksen aiheesta ja pää tuli

Sain oudon kommentin maanantain postaukseen,jossa puin tuntemuksiani vauva-arjesta mieheni töihin paluun jälkeen. En kuulemma saisi valittaa, sillä en ole yksinhuoltaja vaan tosi onnekas, kun mieheni on sentään iltaisin maisemissa. Maanantain postaus oli mielestäni kaukana valittamisesta,

Neljän kuukauden hiljaisuuden jälkeen voin nostaa käden ilmaan täältä kiireiden aallokoista: hei hei täällä ollaan vielä! Keskittymättä sen suuremmin kuluneeseen neljään kuukauteen ja kyseiseen hiljaiseloon, haluaisin sen sijaan höpöttää kaikkea kivaa tämänhetkistä, uutta ja

Esikoiseni kanssa kävin vauvakinossa jo pari vuotta sitten muutaman kerran, mutta nyt pikkuveli, 3kk, on ollut leffassa jo kahdesti. Emmekä ole olleet ainoita, nytkin useat äidit jonottivat jo elokuvateatterin edessä vaunuineen (itseni mukaan lukien) ennen lippukassan avautumista. Tällaiset

Jos kuulet että työkaverisi ei ole tyytyväinen vaan harkitsee työpaikan vaihtoa, kertonet siitä heti esimiehellesi jotta asiaan voidaan puuttua. Jos kaverisi myöhästelee toistuvasti tapaamisistanne, saatat antaa palautetta siitä. Jos joku meinaa peruuttaa parkkipaikalla päällesi niin

Rakkauden ja läheisyyden kaipuu on monille varmasti melko itsestään selvä asia. Maslow’n tarvehierarkiassa yhteenkuuluvuus tulee heti ruumiintoimintoihin ja perusturvallisuuteen liittyvien tarpeiden jälkeen, ennen omaan henkiseen kasvuun liittyviä tarpeita. Monissa tarinoissa

Moi!Vau. Tää onkin jännää ja hienoo. Aattelin jakaa mun ajatuksia vähän ennen esittelyä. Ensinnäkin: taistelin hiki päässä päästäkseni tähän pisteeseen, missä nyt oon (eli tässä kirjoittamisvaiheessa) ja koen nyt jo saaneeni valtavan onnistumisen kokemuksen täällä