Ladataan...
journey

Ajatukseni ovat viime aikoina pyörineet joulussa. Miten voi olla mahdollista, että kohta on joulukuu? Siis 2017 on miltei ohitse, ei sitä oikein pysty käsittämään. Toisekseen, pikkujoulukausi on parhaimmillaan, eikä minulla ole toistaiseksi tiedossa kuin yhdet kemut. 

Marraskuun kirjalist on osoittautunut oikein mielenkiintoiseksi. Erityisesti suosittelen Sarah Bakewellin How to Live? Or: A Life of Montaigne. In One Question and Twenty Attempts at an Answer -teosta. Kirjan kieli on uskomattoman älykästä ja oivaltaa. Todellinen feel good -teos. The Long Goodbye. A Memoir à la Meghan O'Rourke oli erinomainen joskin totaalisen surullinen. O'Rourke kirjoittaa todella kauniisti kuolevasta äidistään ja omasta surustaan. 

Olen jatkanut kasvibongausta ja ihastusta on riittänyt. Kotona sen sijaan on soinut vuoroin Tšaikovski ja Zak Downtown. 

Iltaisin olen pyrkinyt liikkumaan tai vähintäänkin liikuttamaan kroppaani. Dilemmani on se, että niin kovin mielelläni kömpisin pehmeään petiini lukemaan, mutta olen yrittänyt motivoida itseäni liikkumaan sillä ajatuksella, että jaksan lukea kahta kauemmin mikäli treenaan. 

Hetkellisesti kokeilen myös äänikirjoja, mutta ne eivät oikein napanneet. Kenties vuonna 2018 annan niille vielä toisen mahdollisuuden. 

Ruokalistalla on ollut lähinnä libanonilaista ruokaa. Suosikkini on Dafnassa sijaitseva Abajour. Voisin viettää siellä kaikki iltana. Kirjan kanssa tietysti. 

Lempeää viikkoa,

keep calm it's almost Christmas.

Share

Ladataan...
journey

Rakkaus on tuoksunut koko elämäni ajan Lancômen Trésorilta. Ensimmäiset tuoksumuistoni liittyvät äitiini ja hänen silloiseen signature-hajuveteensä. Äideistä puheen ollen, rakkaus tuoksuu myös Armanin Acqua di Gioialta. Isoäitini kylpyhuoneessa oli aina Acqua di Gioiaa ja kauniissa peltipurkissa papiljotteja. YSL:n L'Homme tuo myös mieleen rakkauden ja ennen kaikkea minulle niin rakkaan isäni. Isä tuoksuu myös turvalta ja hellyydeltä, kylmäsavulohikeitolta ja mustalta kahvilta. 

Yhdessä vaiheessa rakkaus tuoksui Diorin Higher Energylta ja Sauvagelta. Sittemmin se on tuoksunut Givenchyn Gentlemen Onlylta

Isäni ja muiden elämäni miehien välissä on ollut myös kai muita tuoksuja, mutten osaa nimetä niitä. Nenäni tunnistaa ne kyllä. Kuten silloin kerran metrossa Milanossa, Montenapoleonen ja Turatin pysäkkien välimaastossa, kun olin aivan sata prosenttisen varma, että entinen poikaystäväni on siellä myös. No, ei ollut, mutta tuo tietty tuoksu, jota myös eräs italialaisherra kantoi myös, muistuttaa hänestä yhä. Sellainen vähän myskinen ja savuinen, mutta aavistuksen pirskahteleva. Hyvin samankaltainen kuin itse mies. 

Rakkaus tuoksuu ehdottomasti myös sisareltani. Hän ei käytä parfuumeja oikeastaan ollenkaan, joten voin vain muistella hänen tuoksuaan, joka on kertakaikkisen ihana. Ja hän tietysti tuoksuu pyyteettömälle rakkaudelle, meidän ihanalle lapsuudelle, satumaisille leikeille ja mun omalle. Vaikka tietysti hän, sisareni, on omansa ja ihmisensä. Isosiskon äänellä ja rakkaudella tässä vain puhun. 

Rakkaus tuoksuu myös mereltä ja järveltä. Ei liene merituulea universaalimpaa tuoksua minulle. Rakkaus tuoksuu ehdottomasti myös nurmikolta ja raikkaalta syysaamulta. Erityisesti Suomessa se tuoksuu sanomalehdeltä ja juuri jauhetulta kahvilta. 

Rakkaus tuoksuu myös uusilta aluilta, jotka puolestaan tuoksuvat vastapaistetuilta croissanteilta, nahkakengiltä ja lentokoneilta. Mitä suuremmissa määrin rakkaus on alkanut tuoksumaan myös lämmöltä - tiedättehän sen aavistuksen raskaan tuoksun, joka velloo ilmassa sään ollessa harvinaisen lämmin, suitsukkeilta ja arabialaiselta kahvilta. Tänä syksynä rakkaus on tuoksunut myös Skandinaviksen Lempi-kynttilältä. Yhtenä toisena syksynä rakkaus oli yhtä kuin Diptyquen Figuier "Verte"

Parasta rakkauden ja tuoksujen suhteessa on se, että vaikka rakkaus itse muuttaisi muotoaan (sehän ei nimittäin koskaan katoa, eihän...), tuoksu tuo mieleen sen saman tunteen ja levollisuuden. Niitä muistoja, jotka liittyvät rakkaisiin, lempeisiin hetkiin ei voita mikään. 

Kuvat Harry Gruyaert.

Tunis (1995), Moscou (1989), Tokyo (1996), Los Angeles (1982), Extremadura (1998).

Share
Ladataan...

Ladataan...
journey

Olen jo aikaisemmin maininnut olevani Uusi päivä -tv-sarjan fani. Perjantai on yksi lempipäivistäni, sillä silloin Yle Areenaan ilmeesty kolme uutta jaksoa. Katselen ja kuuntelen heitä onnellisena, yleensä sängyssäni, ja koen pientä haikeutta. Ah ihana Suomi. Ah ihanat suomalaiset. Ja ihana IrisOtson lisäksi lempihahmoni. 

Iriksen isällä Sakulla (joka tosin on tällä hetkellä todella raivostuttava) on eräs sanonta, jonka olen pistänyt mieleeni. Ilon kautta. (Antakaa anteeksi mikäli sanonta tulee jostakin muualta. Itse olen oppinut tämän nimenomaan Virtauksen sivistystoimenjohtajan suusta.) 

Ilon kautta. Kuinka nerokasta. Muistutan itseäni joka päivä, että arjessa on tärkeää iloita. Ja tavoitella sitä kuplivaa, mikä tahansa on mahdollista -tunnetta. Sekä samalla tuntea kiitollisuutta, että on tämä päivä, tämä arki, nämä jutut ja kuviot. 

On tietysti parempia ja vähemmän hyviä päiviä. Viime aikoina kaikki päivät ovat tuntuneet yhtä maagisilta, sillä marraskuu on tuonut mukanaan henkeäsalpaavan upean valon. Auringonlaskut tällä puolella maapalloa ovat olleet todella kauniita aikaisemminkin, mutta viime aikoina...mon dieu. Noin kello neljä iltapäivällä koko kaupunki muuttuu suorastaan kullanhohtoiseksi. 

Olen pyrkinyt ottamaan tavakseni olla ulkona tai vähintään ikkunan ääressä joka päivä noin kello neljä. On vain niin mykistävän kaunista. Ja samalla nautin siitä tunteesta, joka hyvin lempeästi muistuttaa, kuinka pieni osa maailmankaikkeutta me olemme. I mean, kun katsoo näitä kullanhohtoisia ja maagisia auringonlaskuja, ei voi olla ajattelematta, kuinka turhaa on käyttää energiansa kaikenlaisten mitättömien asioiden pyörittelyyn.

Sellaista kuuluu tänne. Ilon ja valon kautta. Iloa ja valoa. Ei tietenkään jokaikinen sekuntti jokaikinen päivä, mutta suurimman osan ajasta. Ja kaikesta tästä - ilosta ja valosta - olen kiitollinen.

--

Hello to you, November light. Light's right or how was it again?

 

 

Share

Pages