Ladataan...
journey

Olen jo pitkään halunnut kirjoittaa oopperasta, rakkaasta harrastuksestani, maailman parhaasta taidemuodosta (sanon tämän puoliksi vitsaillen taidehistorijoitsijana ja museologina - kenties ooppera on itselleni niin erityinen taidemuoto, koska en työskentele sen parissa.), joka on vain yksinkertaisesti hyvää hupia ja sydäntä värisyttäviä tunteita. 

Miksi mennä oopperaan?

On lukuisia syitä mennä oopperaan (tai olla menemättä, kuten eräs oopperaa inhoava ystäväni tässä nyt lakonisesti toteaisi), jotka voitaisiin eritellä esimerkiksi kulttuurillishistoriallisiin, henkilökohtaisiin ja sosiologisiin syihin, mutta listaan tässä nyt itselleni merkittävimmät syyt. Ensiksi, musiikki - ah se musiikki. Voi ihastella seka orkesterin taituruutta sekä solisteja ja kuoroa. Ooppera on myös verrattain monipuolista. Voi keskittyä edellä mainittuun musiikkiin, tai juoneen, lavastukseen ja valaistukseen, pukuihin tai mahdollisiin tanssikoreografioihin. Orkesteria johtaa yleensä charmantti tai ainakin mielenkiintoinen kapellimestari (omasta mielestäni kaikki maestro di cappellat ovat vähintäänkin mielenkiintoisia - osa myös todella komeita - joskin valitettavasti valtaosa miehiä), jonka työtä on mielenkiintoista seurata. Ah, ja sitten ovat tunteet. Tunteista ja niiden ilmaisusta ovat suuret oopperat tehty. Ooppera voi myös auttaa katsojaa käsittelemään tunteitaan. Itse istuin Metissä sydänsuruissani, kun taas Pietarissa ooppera auttoi yksinäisyyteen. Ja sitten, viimeiseksi, parhaimmillaan oopperaesitys nostaa meidät arjen yläpuolelle. Joskus vastaan voi tulla esitys, joka koskettaa sielua. Silloin tuntee vain valtavaa kiitollisuutta, että on olemassa ja voi kuulla ja nähdä jotakin näin lumoavaa ja mykistävää. Itselleni tällaisia esityksiä ovat olleet Shostakovichin Lady Macbeth of Mtsensk Mariinskissa, Musorgskin Boris Godunov Savonlinnan Oopperajuhlilla ja lukuisat La Traviatan esitykset. (Minulla on jättimäinen soft spot ko. oopperalle ja kyynelehdin vuolaasti joka kerta). 

Missä mennä oopperaan?

Oopperaan voi mennä Helsingissä, kuten myös lukuisissa kaupungeissa ympäri maailmaa. Vaikuttava ensikosketus oopperaan voi tulla esimerkiksi Milanon La Scalassa, Lontoon Royal Opera Housessa, Metropolitan Operassa New Yorkissa, Wiener Staatsoperissa, Opéra national de Parisissa tai Venäjän Mariinskissa tai Bolshoissa. 

Toinen vaihtoehto on mennä oopperafestareille. Suomessa meillä on Savonlinnan Oopperajuhlat, maailmalla esimerkiksi Glyndebourne, Salzburg Festival ja Münchenin oopperafestivaalit. 

Kuinka aloittaa oopperaharrastus?

Jaan tämän kysymyksen kahteen osaan. Ensiksi, mitä mennä katsomaan, ja toisekseen, kuinka "olla" oopperassa, eli esimerkiksi mihin asioihin voi kiinnittää huomiota tai seurata. 

Mielestäni oikeastaan melkein mikä tahansa ooppera sopii hyvin ensikertalaiselle. Kenties jotkut varhaisoopperateokset tai barokkioopperat ovat hankalampia tai ei-niin-mukaansatempaavia. Tosin esimerkiksi Glyndebourne esitti Cavallin Hipermestran (1658) ja produktio vaikutta aika mielenkiintoiselta ja ehdottomasti ajatuksia herättävältä - eli poikkeuksiakin tähän sääntöön varmasti löytyy. 

Mainioita oopperoita ensikertaiselle ovat  Bizet'n Carmen, Verdin Traviata, Aida ja Macbeth; Puccinin La Bohème, Tosca ja Turandot, Dvorákin Rusalka, Tšaikovskin Jevgeni Onegin. Mielestäni myös Wagnerin tuotanto, erityisesti Nibelungin sormuksen tetralogia on erinomainen tapa aloittaa oopperaharrastus. Ja sitten on tietysti Mozart. Kenties aikamonen, itseni mukaan lukien, ensikosketus oopperaan on ollut Taikahuilu. En välttämättä itse valitsisi ko. teosta varttuneemmalle ihmiselle ensiteokseksi, mutta Mozartin Idomeneo, Così fan Tutte ja Figaron häät ovat mainioita. 

Näissä kaikissa listaamissani oopperoissa on joko tuttuja melodioita ja aarioita, mahtipontinen, sielua värisyttävä voima tai voimakas tunteiden palo. Tai kaikkea kolmea. 

Ei ole yhtä "oikeaa" tapaa seurata oopperaesitystä. Voi keskittyä musiikkiin ja esityssuorituksiin, voi pohtia tarinaa ja sen merkitystä ja sanomaa nykyajan kuulijalle, voi keskittyä produktion analysointiin, erityisesti jos kyseessä on modernisaatio tai uudelleen tulkinta, voi katsella lavastusta, puvustusta ja valaistusta...vaihtoehtoja on runsaasti. Tai sitten voi vaan olla ja kuunnella. Tunnustella omia tunteitaan, mutta pyrkiä olemaan ajattelematta liikaa. 

+ Miten pukeutua oopperaan?

Ei ole olemassa mitään universaalia oopperapukeutumiskoodia. Glyndebournessa näkyy iltapukuja ja smokkeja, mutta myös rennommpia asuja, kuten cocktailpukuja, Metissä bongasin yleensä vähintään yhden smokkiin pukeutuneen miehen, mutta myös farkkuihin sonnustautuneita turisteja. Sama pätee oikeastaan myös muihin oopperataloihin, esimerkiksi Mariinskiin. Arki-iltoina ihmiset menevät oopperaan usein suoraan töistä, joten asu on sen mukainen. Itsekin usein New Yorkissa ja Pietarissa ollessani porhalsin esitykseen suoraan töistä, asuni usein aika smart casual, joko mekko, hame tai suorat housut. Savonlinnan Oopperajuhlilla sen sijaan pukeudun hyvinkin juhlavasti (ehdoton suosikkiasuni on Muotikuun pitkä tyllihame!), mutta suuri osa yleisöstä pukeutuu aika rennosti. Viime vuosina olen huomannut erityisesti shortsitrendin miesten keskuudessa. Toivottavasti kyseessä on vain ohimenevä muotioikku. 

Savonlinnassa tärkeintä on kuitenkin pukeutua sään mukaan. Kylminä kesinä linnassa voi olla todella kylmä, joten viltit ovat tarpeen. Monet välttävät korkekenkiä mukulakivien ja epätasaisten kulkuväylien takia, mutta mielestäni korkkareilla pärjää kyllä ihan hyvin. Tämä on silti huomionarvoinen asia, erityisesti jos suunnittelee piikkikorkoisten kenkien laittamista.

Opera. Nothing else matters.

Ladataan...
journey

Olin kesäkuussa road tripillä Sri Lankassa. Matkan ensimmäinen ja viimeinen pysäkki oli viehättävä Dambulla Matale-alueella Keski-Sri Lankassa. Ensimmäinen hotellimme oli Kalundewa Retreat, jossa yövymme boat villa -huoneistossa. Olin varannut villan Pietarissa ollessani, ajatellen, että onpahan ainakin jotain, mitä odottaa tämän Pietarin-jakson jälkeen. 

Koko hotelli boat villoineen oli aivan täydellinen ja siellä olisi voinut viettää koko loman. Emme oikeastaan tehneet mitään erityistä. Kävelimme ja pyöräilimme hotellin tiluksilla, bongasimme lintuja ja katselimme lampea, jonka keskellä villamme oli. 

Dambullassa on myös mielenkiintoista näkemistä, esimerkiksi Dambulla Cave Temple, joka koostuu viidestä luolatemppelistä. Temppeleissä on Buddha-patsaita ja luolamaalauksia. Alueelle on perustettu luostari vuonna 100 BC, mutta Buddhat ja luolamaalaukset on uusittu ja uudistettu 1700-luvulla. Kaikkien patsaiden ja maalausten tarkasta ajasta ei ole varmistettua tietoa. 

Luonto oli henkeäsalpaavan upea. Kenties se tuntui vielä upeammalta, koska saavuimme Dambullaan kirjaimellisesti aavikolta. Oli ihanaa nähdä pilviä, kirkkaansinistä taivasta ja eri vihreän sävyjä. Dohassa asuvalle sellainen värien kirjo oli luksusta. 

Yleensä olen lomailija, jolla on vähän aina kiire. Dambullassa olin kuitenkin hyvin rauhallinen, eikä minulla ollut kiire yhtikäs minnekään. Istuin onnellisena terassilla, luin kirjoja, katselin lintuja (ja lepakoita! yöaikaan), ja oli ihan vain hissukseni. Uskon seesteisyyteni pitkälti johtuneen hotellin rauhallisesta, tyynestä energiasta. 

Take me back to Dambulla, plz <3

Ladataan...
journey

Ihana elokuu ja ihana loma...vihdoinkin. Ja, ennen kaikkea, ihana olla täällä taas.

Gradun viimeistely ja muutto Pietarista takaisin Dohaan veivät voimansa. 

Oli paljon elettävää. Täytin vuosia Sri Lankassa. (Syntymäpäivä meni kriiseillessä ja kiukutellessa tosin. Loma oli muuten erinomainen). Tyhjensin asuntoni ja mietin, että ei enää koskaan. Vaikka nyt jo tiedän, että kohta taas uudelleen. 

Mutta nyt, ensiksi, loma. Vai sanoisinko lomaa. Eli kirjoja, oopperaa ja mansikoita. Ja tietysti mahdollisimman paljon fyysistä tekemistä. Metsätöitä ja marjojen poimintaa. Ei-tavoitteellista oleskelua rannalla, terassilla ja puutarhassa. Oikeastaan ihan missä vain. 

Ihana, ihana Suomi ja tämä hellivä lämpö. Sadekin olisi jees. Mitä tahansa 47 asteen kuumuuden jälkeen, kiitos. 

--

August, the ultimate holiday month. 

Ladataan...
journey

Kesä!!!!!!! 

Kyllä, vihdoin on kesä, oi kesä, ihanaa. Hain tänään lounaskahvin ilman päällystakkia, eli varma kesän merkki (en ole yleensä ilman takkia edes Dohassa. Oikeastaan ilman takkia olen vain saunassa ja rannalla). Tällainen (huom. eurooppalainen) pieni helle saa ajatukset ehdottomasti kohti kesälomaa ja rantajuttuja. On ehdottomasti mietittävä nyt bikineitä, uikkareita ja rantapäähineitä. 

Syötävän herkulliset väriyhdistelmät ovat mielessä myös. Pinkkiä ja punaista, keltaista ja pinkkiä, smaragdinvihreää ja royal blueta. Aaahhh, oi olisinpa jo jollakin söpöllä altaalla Aperol Spritz yhdessä kädessä ja Alain de Bottonin The Art of Travel toisessa. 

Valitettavasti allas- tai rantaelon aika ei ole vielä, sillä päivät kuluvat toimistolla. Siispä syön lounasta ulkona joka päivä ja pyrin viettämään illalla tunnin tai pari puistossa lukien tai haahuillen. 

Aivan ennen nukkumaanmenoa googlaan, että mistä saisin itselleni jonkun makean uimalelun kierrätetystä muovista ja onko ne niin pieniä ennen täyttöä, että ne mahtuisi käsimatkatavaroihin. Koska, I mean, ainut mikä voittaa allaselämän on donitsiuimarengaselämä. Yessssssssss please.

--

Summer, summer...

Photos Dan Beleiu, Elle Romania August 2015.

Ladataan...
journey

Takanani on nyt neljä viikkoa Pietari-elämää ja edessä toiset neljä viikkoa. Koko alkuvuoden kuvittelin elämääni Pietarissa ja tänne saapuessa minulla oli vahva käsitys, millaista elo olisi. No, se on ollut kyllä oikeastaan täysin erilaista, mutta hyvä niin. Tarvitsinkin jonkilaista ravistelua universumilta. Ja sitä ravistelua on nyt ollut. Kiitos, kiitos, ottakaamme seuraavat viikot vähän iisimmin, plz.

Ja siinä missä olen joka toinen päivä käynyt kehityskeskusteluja itseni kanssa, olen myös oppinut paljon. Merci beaucoup siis.

Tärkeintä on itsensä kuuntelu. (Ainakin jos muuttaa yksin uuteen maahan, silloin katseet omaan itseen, oikeasti). (Ainahan mä olen tämän tiennyt, mutta se vain kummallisesti aina välillä unohtuu). Tilanteista tulee usein hämmentäviä, kun pään sisäinen ääni pyytää tai viestittää jotakin, joka ei tunnu heti omalta tai mahdu ennalta määriteltyyn itsekuvaan. 

Siispä, on täysin okei viettää lauantaipäivä itsekseen kotosalla, vaikka ajatuksena olikin juosta siellä ja täällä ja nähdä xyz näyttely ja tori ja kirkko ja moskeija ja puisto. 

On myös täysin okei käydä viisi kertaa viikossa oopperassa, mikäli siltä tuntuu. Yhtä lailla, oopperassa ajatukset saattavat pyöriä omassa elämässä eikä kapellimestarin työssä, mutta tämäkin on täysin ok. 

On jaksoja, joilloin rahat kuluvat niihin edellämainittuihin oopperalippuihin ja pyykkipalveluihin. Sellaistakin on. 

Sielulle parasta on kuitenkin mennä ulos joka ikinen päivä, silloinkin kun sataa kaatamalla.

Ja joskus tekee mieli antaa ne huolella ja rakkaudella varatut oopperaliput jollekin toiselle ja viettää ilta lukien Tolstoita puistossa.

Puistoista ihanin on muuten Kesäpuisto. Se on maagisen kaunis. Aivan kuin koko Pietari juuri ennen auringonlaskua, huumaavassa ilta-auringossa.

Nevskilta on kuitenkin hyvä pysyä poissa, sillä siellä vaeltelu aiheuttaa itselleni kävelijän road ragen.

Kaupunki on pullollaan hyviä kahviloita. Erinomaisia ovat esimerkiksi DreamersCharacter CoffeeBonch ja Surf Coffee. Työaamuinani haen kahvin pienestä putiikista aivan Palatsiaukion portin kupeesta ja vapaapäivinäni Coffelosophysta

Ei ole georgialaisen ruoan parempaa lohturuokaa. Khachapuri i Vino on suosikkini. Heillä on useita paikkoja ympäri kaupunkia. Lohturuoasta puheen ollen, Pizza 22 cm on myös oivallinen. Ja pizza on niin hyvää.

En ole koskaan asunut maantieteellisesti yhtä lähellä lapsuudenkotiani, mutta tuntuu kuin olisin valovuosien päässä. (Tunteella ei tosin ole mitään tekemistä venäläisten tai kulttuurin kanssa, he ovat hurmaavia, vaan kyseessä on sisäinen juttu). 

Expat-ihminen tarvitsee ihmisiä yhtä lailla kuin syntymäkaupungissaan asuva. Usein alussa nämä ihmiset ovat lähisupermarketin myyjä, barista ja naapuri. Ja sitten kun he tunnistavat sinut ja toteavat jotakin, kuten "niin iso cappuccino sulle, eikö vain?" tai "ei muovipussia, eihän?", hymyilyttää ja tulee lohdullinen olo. Jes, joku tuntee minut, joku välittää minusta kaikkien näiden incognito-kasvojen keskellä ja joku, joka hengittää tätä samaa ilmaa muistaa, että olen olemassa.

Pages