Adoptoin sarvikuonon – eli mitä kaikkea kirjat saavat aikaan

Kuva

 

Sain äsken tällaisen viestin:

 

"Dear Donor, 

Thank you again for joining The David Sheldrick Wildlife Trust’s fostering program. We appreciate your donation enormously for without the support of a caring global public we would never be able to achieve our conservation goals." 

 

Mietin aamujunassa, mitkä ovat olleet tämän vuoden parhaimpia lukukokemuksia. Mieleeni nousi mm. Daphne Sheldrickin Rakkauteni Afrikka, joka kertoo luonnonsuojelusta Keniassa. Kirja on hauska, kiinnostava, viihdyttävä, hyvin inhimillinen ja itkettäväkin - ja erittäin tärkeä puheenvuoro niin kenialaisen kuin muunkin luonnon puolesta. Lukekaa se! Tai lukekaa edes bloggaukseni kirjasta.

Kirjan ajatteleminen muistutti minua myös siitä, mitä olin aikonut tehdä heti kirjan luettuani: tukea The David Sheldrick Wildlife Trustin työtä. Tuin. Annoin rahaa nimetylle sarvikuono-orvolle. Myös norsuorpoja olisi ollut tarjolla, ja itse asiassa aioin aluksi lahjoittaa rahaa "norsutyöhön", mutta sitten ajattelin, että monet varmasti symppaavat enemmän elefantti- kuin sarvikuonovauvoja, joten päädyin valitsemaan suojatikseni parivuotiaan sarvikuonotytön. Luulen kyllä, että rahat käytetään ensi sijassa yhteiseen hyvään, ja orvon nimeäminen on vain tapa saada ihmiset kiinnostumaan ja sitoutumaan enemmän luonnonsuojeluun. (Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun harjoitan näin täsmällistä hyväntekeväisyyttä).

Lahjoituksen tehtyäni yritin pohtia, mitä muuta kirjat ovat saaneet minussa aikaiseksi. Moni teos, ja lukeminen ylipäätään, on kyllä muuttanut ajatusmaailmaani joko hiljalleen tai kertaheitolla, mutta en osaa äkkiseltään nimetä tällaisia yksittäisiä, konkreettisia vaikutuksia. Tai no, onhan minulla kirjallinen puutarha, jossa on kukkapenkkien ympärillä näkinkenkiä, kun Muumimammallakin on, mutta jotenkaan tuo ei tunnu erityisen ylevältä kirjan aiheuttamalta toiminnalta. :) 

Ovatko kirjat saaneet sinut tekemään konkreettisia tekoja? Millaisia?

Share

Kommentit

Saila R
S-palsta

Hienoa Jenni! Minua ei saanut kirja adoptoimaan norsuvauvaa, vaan ystävä, jona huomaavaisena ihmisenä on antanut adoption minulle synttärilahjaksi jo monena vuotena peräkkäin. Hän kyllä lukee erittäin paljon...

Samaa mietin kyllä minäkin, että sarvikuonoilla on varmaan vähemmän fanittajia kuin pikku fanteilla, mutta joka tapauksessa rahat menevät säätiön tekemään hyvään työhön ja juuri niihin asioihin mihin tarvitaan eivätkä yksittäisille eläimille sen mukaan miten söpö kukin on, se on pääasia.

Tuo kirja olisikin varmasti antoisa lukukokemus, kun tietää säätiön toiminnasta nykypäivänä heidän uutiskirjeidensä myötä.

 

Jenni S.

Saila, muistinkin sinun adoptionorsusi, mutta vasta nyt aloin tutkia, että kappas, sekin on tuolta samasta paikasta. Hauskaa! Ja hauskaa on sekin, että lähettävät tietoa nimikkoeläimestä ja toiminnasta muutenkin jopa kerran kuussa: odottelen jo kiinnostuneena sarvikuonon kuulumisia.

Luin Rakkauteni Afrikka -kirjaa poikkeuksellisen hitaasti ja poikkeuksellisesti myös välillä kyynelehtien. Välillä kyllä hymyilin ja hihittelinkin: kerta kaikkiaan kiinnostava ja monipuolinen kirja.

Sonja/Lukemisen kartasto (Ei varmistettu)

Oi, ihanaa!! Minäkin luin tuon kirjan ja vaikutuin. Osansa sillä oli pitkään muhineessa pohdinnassa ryhtyä WWF:n kuukausilahjoittajaksi. Varsinaisesti Rakkauteni Afrikka ei asiaa ratkaissut, mutta oli osaltaan muistuttamassa minua asiasta, jota olin miettinyt jo ehkä vuosia, mutta varattomana opiskelijana aina lykännyt. Ja jokunen viikko sitten lomakkeet nettisivuilla täytinkin... Ja nyt olen kuukausilahjoittaja. Eipä tullut muuten mieleen tuo sinun valitsemasi Wildlife Trust, vaikka olisi sekin ollut aivan loistava vaihtoehto. Myöskin jollain tavalla konkreettisempi, koska minun lahjoitukseni menee vain yleisesti WWF:lle, eikä mihinkään tiettyyn kohteeseen, kuten sinulla. Vaikka varmasti on juuri niin kuin pohdit, että varat eivät varsinaisesti mene juuri tuolle tietylle sarvikuonolle, mutta tietylle puistolle kuitenkin. Minun lahjoitukseni voi mennä Itämereen, salametsästyksen vastaiseen työhön tai minne vain... Toki en olisi valinnut WWF:ää, mikäli en uskoisi, että rahani menevät joka tapauksessa hyvään työhön.

Jenni S.

Sonja, hienoa kuulla sekä kirja- että WWF-kokemuksestasi! Mahtavaa, että kirjat voivat antaa sysäyksiä muuhunkin kuin toisten kirjojen lukemiseen.

Minä olen ollut aika monta vuotta WWF:n kuukausilahjoittaja. Tuen Suomessa Itämeren ja ulkomailla sademetsien suojelua. Olen siis liittynyt pariin kummiohjelmaan, mutta hyvä tietää, että tuollainen säännöllinen yleistukeminenkin on (ainakin nykyään) mahdollista. Joskus olin myös hankkia ulkomaisen kummilapsen, mutta juuri sen takia, että uskon enemmän yleiseen hyvään (ja uskon ja toivon, että nimikkoudesta huolimatta rahat jaetaan yleiseen hyvään), päädyin sitten maksamaan Unicefin maailmanlapsilisää. Muita säännöllisiä "avustuskohteita" minulla ei ole.

Linnea / kujerruksia (Ei varmistettu)

Ihanaa Jenni! Kuinka hienoa olisi jos olisi kummisarvikuono. Minä olen WWF:lle norppakummi, mutta "oma" sarvikuono olisi kyllä myös upea juttu. Haluaisin myös tukea esim. Briteissä asustelevia terapia-aaseja.

ps. en pääse enää vanhoilla lily-tunnuksilla sisään mutta kommentoin näin sitten :)

Jenni S.

Linnea, terapia-aaseja! En ole niistä aiemmin kuullutkaan. Pitää ehdottomasti googlata ja tutkia, aasit kuuluvat lempieläimiini ja minulle niiden ajatteleminenkin taitaa olla terapeuttista.

Eläimien suojelemisesta ja "adoptoinnista" puheen ollen, minua kiinnostaisi myös kotimaisten maatiaislajien suojeleminen, siis esim. kainuunharmaiden ja kyyttöjen kaltaisten hyötyeläimien. Yritin joskus tutkia "lammasadoptointia", mutta en saanut mitään selville. Ehkä joskus onnistaa. Myös lammaspaimenpestiä haluaisin joskus kokeilla. :)

 

Jenni S.

Linnea, terapia-aaseja! En ole niistä aiemmin kuullutkaan. Pitää ehdottomasti googlata ja tutkia, aasit kuuluvat lempieläimiini ja minulle niiden ajatteleminenkin taitaa olla terapeuttista.

Eläimien suojelemisesta ja "adoptoinnista" puheen ollen, minua kiinnostaisi myös kotimaisten maatiaislajien suojeleminen, siis esim. kainuunharmaiden ja kyyttöjen kaltaisten hyötyeläimien. Yritin joskus tutkia "lammasadoptointia", mutta en saanut mitään selville. Ehkä joskus onnistaa. Myös lammaspaimenpestiä haluaisin joskus kokeilla. :)

 

annam_
anna k.

Kiitos kirjavinkistä, täytyykin hakea tuo tänään kirjastosta! :) Minäkin aion jossain vaiheessa alkaa tukemaan luonnonsuojelua, kun pääsen opiskelijan rahatilanteesta eroon.

Jenni S.

Annam_, kiva että kiinnostuit. Toivottavasti kirja löytyy!

Kommentoi