Viihdettä ilman raiskauksia, kiitos

No Sex and the City

Minulla on nykyään nollatoleranssi raiskauksiin. Niihin lukemattomiin fiktiivisiin raiskauksiin, joita tv-sarjat ovat täynnä silkan sensaatiohakuisuuden, šokkiarvon ja lisäjännityksen takia.Viihteessä draaman keinona käytettävät raiskaukset ja naisiin kohdistuva seksuaalinen – ja seksualisoitu – väkivalta on nykyään niin yleistä, että kyllästyttäisi, jos ei kuvottaisi niin paljon. Game of Thrones, Westworld, Mad Men, Godless, suunnilleen jokainen koskaan näkemäni poliisisarja... Lista sarjoista, joiden katselun olen aloittanut ja sitten lopettanut törmätessäni kerta toisensa jälkeen raiskauskohtauksiin, tuntuu loputtomalta. Haluaisin katsoa draamasarjaa ilman, että joudun katsomaan lukemattomia raiskauksia. Voiko se tosiaan olla liikaa vaadittu?

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

 

En ole kategorisesti sitä vastaan, että seksuaalista väkivaltaa käsitellään televisiossa. Sen sijaan ongelmani on se, että yleensä aihetta ei edes käsitellä, vaan sitä käytetään: sillä polkaistaan juoni käyntiin, perustellaan päähenkilön persoonaa tai luodaan katsojalle mielikuva jostakin henkilöhahmosta: katsokaa, miten julmasti tämä mies raiskaa naisia toisensa perään, tämä mies on paha!

Yleensä seksuaalinen väkivalta onkin vain kätevä symboli, ja sen uhreiksi joutuneista naisista tulee pelkkiä juonenkuljetuskeinoja, elementtejä jonkun muun kehityskertomuksessa. Ne varsinaiset tarinat ovat sitten miesten tarinoita: nainen on jonkun vaimo, jonkun tytär, jonkun rakastettu tai jonkun uhri. Kuinkakohan monta kertaa olen törmännyt asetelmaan, jossa nainen tulee raiskatuksi ja saa miehen lähtemään kostoretkelle? Ja sen jälkeen naiseen ja tämän kokemukseen ei enää palata.

Ymmärrän, että joskus seksuaalinen väkivalta otetaan tarinaan mukaan kertomaan jotakin sen maailmasta. Usein kuitenkin päästämme tekijät liian helpolla sanoessamme (tai uskoessamme, kun he sanovat), että johonkin tiettyyn historian aikaan raiskattiin paljon, joten tottahan se kuuluu myös tuohon aikaan sijoittuvaan sarjaan. Tekijät nimittäin päättävät, mitä otetaan mukaan, eikä kaikkea muutakaan historiallisesti asiaankuuluvaa aina näytetä. Entisaikaan saatettiin myös kuolla usein keripukkiin, mutta kuinka usein olet joutunut seuraamaan sitä telkkaristasi parhaaseen katseluaikaan?

En ehdota, että seksuaalisen väkivallan kuvaukset pitäisi kieltää (joskin useat televisiotuottajat ovat päättäneet, ettei heidän sarjoissaan tule enää olemaan seksuaalista väkivaltaa, ja se on todella hyvä asia). Sen sijaan kyseenalaistan sen, kuinka usein niitä on tarpeellista käyttää – ja näyttää. Jos naishahmolle tarvitaan traaginen menneisyys tai sarjan maailman halutaan tuntuvan synkältä ja toivottomalta, hommansa osaava käsikirjoittaja kykenee ilmaisemaan asian myös muulla tavalla. Tarvittaessa raiskaus on myös mahdollista sisällyttää juoneen ilman, että kamera suorastaan herkuttelee kohtauksen julmuudella tai seksuaalisen väkivallan uhrin alastomalla vartalolla. (En osaa päättää, kumpi näistä niin yleisistä lähestymistavoista on vinoutuneempi. Mieluiten en haluaisi nähdä televisioruudussani kumpaakaan.)

Olen lopettanut todella monen muuten hyvän tv-sarjan katsomisen siksi, etten yksinkertaisesti jaksa enää näitä ruuturaiskauksia. En halua altistua jatkuvasti näille kuville. Nykyään suljen television heti, jos katsomassani sarjassa esitetään seksuaalista väkivaltaa tarinan kannalta tarpeettomalla tavalla tai selvästi vain sen šokkiarvon takia. Kieltäydyn tukemasta sellaista toimintaa omalla katseluajallani.

Jos joku väittää, ettei draamaa ole mahdollista saada aikaan muilla keinoilla tai ettei sarjan tarinalle olennaista naisten alisteista asemaa voisi muuten kuvata, tämä on joko tyhmä tai valehtelee. Minä aion tästedes vaatia viihteeni ilman raiskauksia.

 
jatka lukemista:
seksiä haluaville naisille käy aina huonosti
kenen ääni kuuluu mediassa?
me tarvitsemme wonder womania

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

En voisi olla enempää samaa mieltä! Oikeastaan on aika huojentavaa, että joku muukin uskaltaa sanoa, miten seksuaalisella väkivallalla mässäilyn tarjoaminen hauskana viihteenä on kyllästyttävää. Lähipiirissäni tuntuu saavan helposti nössön (?) maineen, jos kyseenalaistaa, oliko tarpeettomasti herkuteltu raiskauskohtaus oleellinen juonen kannalta. Ja jos vaikka juonen kannalta seksuaalinen väkivalta olisikin tarpeellinen tapahtuma, sitä ei koskaan jätetä katsojan mielikuvituksen varaan eikä kohtauksia rakenneta hienovaraisesti.

Kuitenkin olen "tyhmän kalkkiksen" leiman hyväksyneenä vetänyt rajani siihen etten tue mitään niin köyhää ilmaisua, jossa käytetään seksuaalista väkivaltaa jännitysmomenttina kunnon käsikirjoitukseen panostuksen sijaan, ja mikäs sen parempi tapa kuin jättää kyseiset sarjat katsomatta.

Jemina
No Sex and the City

Meikää pidettiin aikoinaan ainakin osassa kaveripiiriä jotenkin hulluna tiukkiksena, kun kritisoin Game of Thronesissa tapahtuvaa jatkuvaa raiskaamista. Mutta minäkin olen tosiaan ihan mieluusti tiukkis ja kalkkis, jos täysin tarpeettoman seksuaalisen väkivallan callouttaaminen kerran sellaisiin leimoihin johtaa. Jatketaan siis samalla linjalla ja kehdataan olla kriittisiä, ihan sama mitä muut ovat siitä mieltä!

manicfatmom
Manic Fat Mom

Hyvä kirjoitus! Itse en myöskään enää halua mässäillä kaikilla maailman epäkohdilla ja julmuudella, miksi haluaisin nähdä raiskauksia olohuoneessani? Eniten inhottaa se että jonkun mielestä ko.viihteessä voi olla jotakin kiihottavaa. Jos kaikki viihde pitää jatkuvasti olla shokeraavampaa, isompaa, hurjempaa-mihin se loppuu? Pitääkö ihmisten tottua (desensitise themselves) tällaiselle ja mitä se tekee asenteillemme ja ihmismielelle?

Jemina
No Sex and the City

Esitit tosi monia hyviä kysymyksiä, olen pohtinut samoja paljon itsekin. Nykyään kun viihdettäkin on tarjolla niin pirusti ja niin monesta eri tuutista, tuntuu tosiaan että rankkuuden lisääminen on erinäisille tuotteille ainoa keino erottua muista. Ja se ei kyllä tunnu kovin terveeltä trendiltä, ei sitten millään.

Toimitus
Toimitus

Hei Jemina, super tärkeä aihe! Nostimme sen päivän puheenaiheeksi.
T: Kia / Trendi & Lily

Jemina
No Sex and the City

Hienoa, että aihe puhututtaa, kiitos!

Jemina
No Sex and the City

Ja sattuipa sopivasti, Hesarin Nyt-liitteessä on tänään juttu tv:ssä ja leffoissa naisiin kohdistuvasta, raa'asta ja seksualisoidusta väkivallasta:

Naisiin fiktiossa kohdistettu väkivalta on melkein aina seksuaalista ja sadistista, sanovat alalla työskentelevät ihmiset – Näin he muuttaisivat tilanteen

https://www.hs.fi/nyt/art-2000005631063.html

Naislaif
Naislaif

Olen täysin samaa mieltä. Perustelusi ovat hyvät ja varmasti meistä useat jakavat ne.

Jemina
No Sex and the City

Ihana kuulla, etten ole näiden kelojen kanssa yksin!

Koitin joskus lukea games of thronesia mutta koin kirjat niin vastenmielisiksi juuri noiden raiskausten ym takia. En halua lukea jonkun vanhan seniilin pervon fantasioita saatikka katsoa niitä televisiosta.

Jemina
No Sex and the City

GoT:issa ja muissa vastaavissa fantsuteoksissa meikää ahdistaa erityisesti se, että vaikka kirjailijat kehittelisivät ties minkälaisia monivivahteisia ja mutkikkaita fantasiamaailmoja, heistä vain aniharvat näyttävät kykenevän kuvittelevan maailman, jossa naisia ei jatkuvasti raiskattaisi. Ja kyllä muuten kirpaisee aika pahasti, että esim. lohikäärmeet syntyvät kirjailijoiden kynästä helpommin kuin sellainen fantsuyhteiskunta, jossa seksuaalista väkivaltaa ei olisi.

Sopa (Ei varmistettu)

Niin 150% samaa mieltä taas! GoT:n katson loppuun koska on pakko saada tietää miten käy, mutta kaduttaa että aloitin.
Tosiaan valtava osa viihteestä ja kulttuurista on vanhojen seniilien pervojen äijien fantasioita. Mä muistan ikuisesti kun näin ensimmäisen kerran Miyazakin Nausicaan. Yksi jenkkitoimittaja (musta nainen) kuvasi sitä Black Pantherin kohtausta, jossa Okoye pysäyttää sarvikuonon, että nähdessään sen hän tunsi ensimmäistä kertaa olevansa oikeasti olemassa. Mulla ei ollut aiemmin yhtä hyvää tapaa ilmaista asia, mutta juuri samoin mä tunsin kun mä näin Nausicaan ekan kerran.

Jemina
No Sex and the City

Tuttu tunne! Minä jaksoin GoT:n ekan kauden loppuun, ja sitten totesin, että eiköhän tämä ollut nyt tässä.

Ja itse olen muuten ratkaissut tuon pakko saada tietää, miten tässä käy -dilemman sillä, että jonkin sarjan premissi tai jotkut tietyt juonenkäänteet jäävät kiinnostamaan, luen esim. Wikipediasta jaksojen juonikuvaukset! :D Sillä tavalla saan tietää mitä tarinassa tapahtuu altistamatta itseäni niille loputtomille raiskauskohtauksille.

Vierailija (Ei varmistettu)

Got en oo kattonut yhtään jaksoa, juuri siksi kun olin kuullut että siellä raiskaushommat on yleisiä. Yhden muuten hyvän leffan kattomisen oon kerran lopettanut kesken kun siinä oli väkivaltainen rauskaus kohtaus, joka vaivasi mieltä pitkään ja on ainut asia minkä leffasta enää muistan....

Katsoin juuri Broadchurchin kolmannen kauden, jossa raiskausta käsiteltiin ihan toisin. Itse raiskausta ei näytetty, uhri oli viisikymppinen nainen, jonka kokemuksia seurattiin läpi tuotantokauden. Ja kauden edetessä kävi ilmi, miten erilaisia selvitymisstrategioita raiskauksesta selviävät valitsevat. Se oli virkistävä poikkeama muihin sarjoihin verrattuna. Ja kaksi aiempaa tuotantokautta ovat myös olleet hyviä, joten tätä sarjaa voin suositella.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.