Viihdettä ilman raiskauksia, kiitos

Minulla on nykyään nollatoleranssi raiskauksiin. Niihin lukemattomiin fiktiivisiin raiskauksiin, joita tv-sarjat ovat täynnä silkan sensaatiohakuisuuden, šokkiarvon ja lisäjännityksen takia.Viihteessä draaman keinona käytettävät raiskaukset ja naisiin kohdistuva seksuaalinen – ja seksualisoitu – väkivalta on nykyään niin yleistä, että kyllästyttäisi, jos ei kuvottaisi niin paljon. Game of Thrones, Westworld, Mad Men, Godless, suunnilleen jokainen koskaan näkemäni poliisisarja… Lista sarjoista, joiden katselun olen aloittanut ja sitten lopettanut törmätessäni kerta toisensa jälkeen raiskauskohtauksiin, tuntuu loputtomalta. Haluaisin katsoa draamasarjaa ilman, että joudun katsomaan lukemattomia raiskauksia. Voiko se tosiaan olla liikaa vaadittu?

HKMS000005_km003pti.jpg

Kuva: Helsingin kaupunginmuseo (CC BY 4.0)

 

En ole kategorisesti sitä vastaan, että seksuaalista väkivaltaa käsitellään televisiossa. Sen sijaan ongelmani on se, että yleensä aihetta ei edes käsitellä, vaan sitä käytetään: sillä polkaistaan juoni käyntiin, perustellaan päähenkilön persoonaa tai luodaan katsojalle mielikuva jostakin henkilöhahmosta: katsokaa, miten julmasti tämä mies raiskaa naisia toisensa perään, tämä mies on paha!

Yleensä seksuaalinen väkivalta onkin vain kätevä symboli, ja sen uhreiksi joutuneista naisista tulee pelkkiä juonenkuljetuskeinoja, elementtejä jonkun muun kehityskertomuksessa. Ne varsinaiset tarinat ovat sitten miesten tarinoita: nainen on jonkun vaimo, jonkun tytär, jonkun rakastettu tai jonkun uhri. Kuinkakohan monta kertaa olen törmännyt asetelmaan, jossa nainen tulee raiskatuksi ja saa miehen lähtemään kostoretkelle? Ja sen jälkeen naiseen ja tämän kokemukseen ei enää palata.

Ymmärrän, että joskus seksuaalinen väkivalta otetaan tarinaan mukaan kertomaan jotakin sen maailmasta. Usein kuitenkin päästämme tekijät liian helpolla sanoessamme (tai uskoessamme, kun he sanovat), että johonkin tiettyyn historian aikaan raiskattiin paljon, joten tottahan se kuuluu myös tuohon aikaan sijoittuvaan sarjaan. Tekijät nimittäin päättävät, mitä otetaan mukaan, eikä kaikkea muutakaan historiallisesti asiaankuuluvaa aina näytetä. Entisaikaan saatettiin myös kuolla usein keripukkiin, mutta kuinka usein olet joutunut seuraamaan sitä telkkaristasi parhaaseen katseluaikaan?

En ehdota, että seksuaalisen väkivallan kuvaukset pitäisi kieltää (joskin useat televisiotuottajat ovat päättäneet, ettei heidän sarjoissaan tule enää olemaan seksuaalista väkivaltaa, ja se on todella hyvä asia). Sen sijaan kyseenalaistan sen, kuinka usein niitä on tarpeellista käyttää – ja näyttää. Jos naishahmolle tarvitaan traaginen menneisyys tai sarjan maailman halutaan tuntuvan synkältä ja toivottomalta, hommansa osaava käsikirjoittaja kykenee ilmaisemaan asian myös muulla tavalla. Tarvittaessa raiskaus on myös mahdollista sisällyttää juoneen ilman, että kamera suorastaan herkuttelee kohtauksen julmuudella tai seksuaalisen väkivallan uhrin alastomalla vartalolla. (En osaa päättää, kumpi näistä niin yleisistä lähestymistavoista on vinoutuneempi. Mieluiten en haluaisi nähdä televisioruudussani kumpaakaan.)

Olen lopettanut todella monen muuten hyvän tv-sarjan katsomisen siksi, etten yksinkertaisesti jaksa enää näitä ruuturaiskauksia. En halua altistua jatkuvasti näille kuville. Nykyään suljen television heti, jos katsomassani sarjassa esitetään seksuaalista väkivaltaa tarinan kannalta tarpeettomalla tavalla tai selvästi vain sen šokkiarvon takia. Kieltäydyn tukemasta sellaista toimintaa omalla katseluajallani.

Jos joku väittää, ettei draamaa ole mahdollista saada aikaan muilla keinoilla tai ettei sarjan tarinalle olennaista naisten alisteista asemaa voisi muuten kuvata, tämä on joko tyhmä tai valehtelee. Minä aion tästedes vaatia viihteeni ilman raiskauksia.

 
jatka lukemista:
seksiä haluaville naisille käy aina huonosti
kenen ääni kuuluu mediassa?
me tarvitsemme wonder womania

 

seuraa blogia myös Facebookissa ja Bloglovinissa.

Kommentit (15)
  1. Katsoin juuri Broadchurchin kolmannen kauden, jossa raiskausta käsiteltiin ihan toisin. Itse raiskausta ei näytetty, uhri oli viisikymppinen nainen, jonka kokemuksia seurattiin läpi tuotantokauden. Ja kauden edetessä kävi ilmi, miten erilaisia selvitymisstrategioita raiskauksesta selviävät valitsevat. Se oli virkistävä poikkeama muihin sarjoihin verrattuna. Ja kaksi aiempaa tuotantokautta ovat myös olleet hyviä, joten tätä sarjaa voin suositella.

  2. Got en oo kattonut yhtään jaksoa, juuri siksi kun olin kuullut että siellä raiskaushommat on yleisiä. Yhden muuten hyvän leffan kattomisen oon kerran lopettanut kesken kun siinä oli väkivaltainen rauskaus kohtaus, joka vaivasi mieltä pitkään ja on ainut asia minkä leffasta enää muistan….

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *