Sitoutumiskauhun kootut ainekset

Nørrebro Summers

Joskus aiemmin, entisessä elämässä, oon ollut sitoutumiskauhuun (siis kauhuun, en kammoon, kuvitelkaa tähän Scream-naamio) taipuvaista sorttia, mutta onneksi oon päässyt siitä ominaisuudesta eroon. Tai ehkä oon vaan niin damn comfy, mihin mä tästä lähtisin. Viime viikkoina mua nimittäin on kovasti muistuteltu siitä, että ellet kohta lähde lätkimään Tanskasta ja tästä elämästäsi, niin jumissa oot muikkeli.

Vaikka oot kuinka comfy elämässäsi, niin tuollaiset ukaasit kieltämättä saa pari kylmää värettä vaeltamaan niskaa pitkin, minullakin.

Ekana oli se keskustelu eläkevakuutusneuvojan kanssa, joka täällä kuuluu oleellisena osana eläkekuvioihin ja siihen näännytkö nälkään kun sitten joskus häippäset työelämästä: niin aiotko muuttaa Tanskasta ennen eläkeikää pois? Se pitäis päättää nyt, koska sitten voin tehdä jotain blaablaa verot something että saat sitten enemmän käteen kun viet kertyneen eläkkeen Tanskasta pois (en enää kuunnellut koska tässä kohtaa aivoissa humisi ja yritin kasuaalisti kyhätä päätöstä siitä, missä kelailin asua 35 vuoden päästä). Ei siinä muu auttanut kuin änkyttää, että ei, kyllä mä asun täällä forever ja oon eläkkeellä täällä ja varmaan kuolen täällä ja en koskaan lähe minnekään ja tuliko tänne yhtäkkiä kuuma pitäiskö vähän avata ikkunaa.

 

 

Ja sitten se päivä, kun käppäiltiin poikkiksen kanssa hautausmaalla ja jostain syystä päädyttiin niinkin kevyeen keskustelunaiheeseen, kuin että minne meidät kuoleman jälkeen haudataan. Muistaakseni poikkis puhui meidän yhteisestä rakkaushaudasta tai jotain (mutten taaskaan oikein kuunnellut koska aivoissa jälleen humisi ja kelasin että kyllä mut varmaan pitäisi sitten tuhkata mutta minne ihmeeseen ne tuhkat ripotellaan, tonne Amagerin rantaanko missä kävin kerran kesällä 2015). Koska eihän sitä ikinä tiedä milloin kuolo korjaa, toivottavasti ei kuitenkaan vielä vuosikymmeniin, oli taas pakko päättää jotain äkkiä. Sitten kun oon ollut täällä Tanskassa eläkeläisenä kymmeniä vuosia ja lopulta menehdyn rauhaisasti nukkuessani 103-vuotiaana, niin kyllä puolet mun tuhkista pitää käydä heittämässä Laajasaloon mutta puolet voi pistää siihen köpisläiseen rakkaushautaan.

Kolmantena pisteenä iin päälle vielä se, kun ruvettiin parin Suomen jättäneen expatmimmin kanssa jubailemaan siitä, mitä tapahtuu jos me saadaan meidän miesten kanssa lapsia täällä heidän kotimaassaan ja sitten käykin hassusti ja tulee ero (jota tietysti ei uskota eikä toivota tapahtuvan, mutta jos tän hetken ja tuhkien ripottelun välillä on hyvällä tsägällä se 70 vuotta, niin you never know). Tultiin siihen tulokseen, että Tanskassa syntyneitä ja koko ikänsä eläneitä, Tanskan kansalaisuuden omaavia lapsia, joilla on rakastava tanskalainen isä ja isänpuoleinen muu perhe, ei hevillä täältä roudata esimerkiksi Suomeen jos Stadi alkaakin mutsia kiinnostella. Meille valkeni, että jos saadaan näiden ukkeleiden kanssa jotain niinkin pikkuisen, suloisen ja viattoman oloista kuin 1 kpl vauveleita, ollaan me täällä vähintään sitä seuraavat 18 vuotta - tapahtui mitä tapahtui. Joka sikäli on tietysti ihan kätevää kun täällä on jo se eläke ja hautapaikka.

 

 

Tajuatko mihin soppaan oon itseni pistänyt, kysyin F:lta tuossa eräänä päivänä aamukahvien äärellä. Aamukahvit on muuten hyvä paikka ottaa esille kaikkea tosi suurta ja vakavaa, koska aamuisin kaikki tuntuu aina vähän vähemmän dramaattiselta kuin iltaisin. Käytiin yksi niitä keskusteluja, joihin ei oikein voi saada mitään kunnollista loppuratkaisua, mutta se oli silti hyvä käydä. Ikinä ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, mutta just nyt meitä kiinnostelee se yhteinen rakkaushauta 70 vuoden päässä (tai no musta on siellä vaan puolet ja puolet Laajikassa) ja se riittää. Sen on vähän pakko.

Puuh.

 

LUE MYÖS NÄMÄ:

Suuri unelmani, joka tuskin koskaan toteutuu

10 syytä muuttaa Kööpenhaminaan

Lohduton hotellivieras vanhalla kotikadulla

---

Suddenly I realize that I'm about to commit myself to Denmark - BIG TIME.

---

FOLLOW: Facebook - Bloglovin' - Snapchat & Instagram @marjapilami

Share

Kommentit

Tiia / Plunge by Tiia (Ei varmistettu) Http://www.plungebytiia.com

Ihan superhyvä teksti ja hauskasti kirjoitettu :)) Ja juu, samoja ajatuksia on itsekin aina välillä käynyt läpi... ei auta kun elää hetkessä :)

/Tiia

marjapilami
Nørrebro Summers

Kiitos ihanasta kommentista, puss! <3

blurredesquisse

Haha, kiitos aamun hauskimmasta lukukokemuksesta! :) Mutta vakavia juttujahan nämä on, ei siitä pääse mihinkään.. 

marjapilami
Nørrebro Summers

Kiitti! ;o) Joo nää on niin isoja & vakavia, ettei tässä kai auta muu kuin nauraa...

ThomsenI (Ei varmistettu)

Toi eläkevakuutus on mulle iha uutta. Luulin että jos muutan Suomeen voin nostaa eläkettä normisti Suomesta JA Tanskasta ilman mitään erikoisverosekoiluja. Pitänee tutustua uudelleen aiheeseen.
Mitä lapsiin tulee niin erohan on aina maailmanloppu ja mahdolliset lapset tekee siitä universuminlopun. Toisaalta tanskan meininki on jotenkin ihailtavaa tässä aiheessa: kaikki erovanhemmat jotka tiedän asuvat edelleen samalla alueella, jopa kadulla, eksänsä kanssa, jotta lapset voivat vaihtaa kotia helposti puolessavälissä kuuta. Suomessa on tavallista että esim. äiti asuu Helsingissä ja lapset käyvät joka toinen vkl isällään Porissa. (Sehän on ajallisesti sama kuin Cph-Hki). Mutta kummat vanhemmat oikeasti ajattelevat lapsiensa etua Hvidovressa vierekkäisissä omakotitaloissa asuvat vanhemmat vai Hki-Pori vanhemmat? Jos niitä lapsia tekee mieli tehdä on mun mielestä 18 vuoden "lapsenhyvinvointiajattelu"-vastuu vähintä mitä siihen kauppaan pitäisi kuulua, eikä "nyt löyty Porista töitä, Moro!" vaan saisi olla ok. Ja mitä hemmettiä! Aika lentää ihan tosi lujaa. Muutin tänne 6 vuotta sitten, mikä oli eilen. Sama aika eteenpäin ja mun syntymätön lapsi menee kouluun! Ei siinä ehdi mitään Poriin muuttoja miettiä! Liian vähän aikaa jo muutenkin!

Olisi kiva kuulla sun tanskankielen ajatuksista osana näitä sun rakkaushautapaikka pohdintoja. Tuntuuko siltä että voit tuntea itsesi täysin kotoisaksi maassa jossa sinulla tulee aina olemaan hassu aksentti ja joka ei ole äidinkielesi. Kaipaatko koskaan että voisit selvittää asiat omalla tutulla kielelläsi? Ja uskotko ettei äidinkieltä tulee enää koskaan ikävä?

marjapilami
Nørrebro Summers

Kiitti kommentista, paljon hyviä pointteja ja kivoja postaustoiveita! Täysin kotoisaksi maassa jossa sinulla tulee aina olemaan hassu aksentti ja joka ei ole äidinkielesi on itse asiassa jo to do -listalla ja muut lisään siihen kanssa :)

Kyselin itse tuota eläkeasiaa vakuutusneuvojalta tai mikä lie, joka mulla kytköksissä "pakollisiin" ylimääräisiin eläkemaksuihin, jotka palkasta lähtee. En oo varma onko kaikissa duuneissa täällä sama kuvio, mutta mulla ainakin ollut tähän saakka. Sekavaa ja hämmentävää, mutta kai se siitä selviää :)

Noi lapsihommat ja eri paikkakunnille tai peräti maihin muutot on aika monimutkaisia kuvioita, eikä niihin ehkä oo oikeata vastausta. Itse koen, että eteen voisi tulla tilanteita, joissa Helsinkiin paluu joku päivä oiskin vaihtoehto - vaihtoehto, joka ei ois hirmuisen dramaattinen takaisku mahdollisten tulevien mielikuvituslasten hyvinvoinnille. Ei sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Oon nähnyt niin monta erilaista kuviota, jotka lapsen kannalta toimii hienosti, vaikka onkin mutkikkaampia ja sitten taas niitä, jotka näyttää paperilla täydelliseltä ja totuus ihan muuta... Hmmm... :)

ThomsenI (Ei varmistettu)

Mulla oli tapaaminen lakimiehen kanssa noista mahdollisista muutoista mahdollisissa avioerotilanteissa ja kyllä se vähän siltä vaikuttais että jos haluaa Suomeen takaisin muuttaa (niin että lapsi on mukana), se kannattaa hoitaa ennen lapsen syntymää tai kun hän on hyvin pieni ja riippuvainen sinusta. Muuten tuomioistuin katsoo lapselle parhaaksi pysyä Tanskassa. Lasten psykologit voivat tosiaan olla erimieltä mutta tanskan tuomioistuin on kovin tanskalaisten isien puolella.

marjapilami

Joo kyllä se niin on, että täällä todennäköisesti ollaan ja pysytään - kävi miten kävi. Onneksi ei oo minkäänlaista hinkua takaisin Suomeen, ja ainakin nyt tuntuu siltä että haluun asua Köpiksessä aina. Kaikki vaan on täällä pikkusen parempaa :) 

Ja siis jos ymmärrän sun viestejä oikein, niin onnea tulevasta puoliksi tanskalaisesta perheenjäsenestä! <3 

ThomsenI (Ei varmistettu)

Kiitti ❤️ Mini-Thomsen syntyy tällä viikolla ja elämä muuttuu kertaheitolla toiseksi mihin olen tottunut. Onneks mullakin on olo että Kööpenhaminassa on hyvä olla nyt ja aina. Onhan tää ihan mieletön ympäristö täysillä elämiselle!

Kommentoi