Milloin meistä tuli säätäviä tätejä?

Ladataan...
visual diary

Ikävöin aikaa, jolloin etkojen järjestäminen tarkoitti sipsipussin avaamista,

kirjoitin eräänä lauantaina Facebookiin. Olin luvannut järkätä etkot, ihan sellaiset pienimuotoiset illanistujaiset vaan, mutta huomasin peseväni lattioita, harjaavani kissankarvoja verhoista, miettiväni onko liian vähän jos mulla on vaan salaatti ja sitten vähän juustoja ja tuokohan kukaan mitään makeaa, kun kuitenkin alkaa tehdä mieli salmiakkia kun on juonut viiniä. Ja apua eihän mulla ole kuin neljä viinilasia pölyisenä tuolla ylähyllyllä.

Sitten kun vielä kiiruhdin ostamaan leikkokukkia,

tajusin:

Minusta on tullut säätävä täti.

Kahdeksantoistavuotiaana istuin parhaan ystäväni kanssa suosikkibaarissamme teellä ja mietimme, miten epäreilua on se, että miehet vanhetessaan komistuvat ja miehistyvät, ja jotenkin ihanasti rentoutuvat. Oltiin tosi nuoria, mutta silti jotenkin ahdisti se ajatus, että tässä sitä nyt vanhennutaan kuitenkin. Ulkonäöstä viis, mutta pahinta: meistä tulee tätejä, ystäväni sanoi. Sellaisia, jotka ei voi koskaan enää tehdä mitään spontaanisti, aina pitää säätää kaiken kanssa, ei voi mennä ulos syömään, jos jääkaapissa on joku nahistuva kesäkurpitsa josta saa kokattua pastakastikkeen, pitää olla tehokkaana, aikatauluttaa ja suunnitella kaikki etukäteen. Kun haluaisin olla vaan rento mies, joka voi lähteä bisselle viiden minuutin varoitusajalla.

Kahdeksantoistavuotiaan nerokkuudella vaihdoimme samantien sitten teet punaviiniin ja vannoimme skoolatessa:

MEISTÄ EI TULE KOSKAAN TÄTEJÄ.

-----

Luulen, että jokainen kolmenkympin tienoilla oleva nainen tunnistaa tämän ilmiön. Enkä sano, että se on aina pahasta. Rakastan järkätä illanistujaisia ja vierailla muiden järkkäämissä sellaisissa, eikä siivoaminenkaan ei koskaan ole pahitteeksi. Olen tosi onnellinen jos joku kutsuu mut syömään ja äimistynyt, jos on vielä jälkiruokaakin ja kaadetaan lasi viiniä. Ja ne leikkokukat, rakastan kyllä niitäkin.

Mutta juhlien järkkääminen, synttärilahjan ostaminen, ruokapaikan päättäminen, puhumattakaan sitten vaikka polttareista tai viikonloppuloman järkkäämisestä, 

paisuu säädöksi ja yleensä järjettömän pitkäksi Facebook-viestiketjuksi, jossa jokainen säätää kuin se nuorena pelkäämäni täti konsanaan. Itse siellä myös, koska en halua mennä syömään sinne paikkaan missä oli kerran pahaa guacamolea enkä välttämättä ehdi puoli kuudeksi vielä ja entä jos kukaan ei tuokaan päärynöitä ja muistakaan etten halua niitä sipsejä joissa on natriumglutamaattia. HUH.

Viime aikoina olen tietoisesti päättänyt säätää vähemmän. Ja olla vähän rennompi, vähän äijempi.

Järkkäsin taannoin jopa ex-temporebileet siivoamattomassa kodissani, jossa tarjolla oli vain puolalaisen vodkapullon jämät, jaffaa sekä kaapin perältä kaivettu puolikas suklaalevy. Ja oli ihan huippu ilta!

Kahdeksantoistavuotiaalle Saaralle sanoisin siis, että siinä täteytymisessä on hyvätkin puolensa, mutta edelleen haluan kyllä olla myös ihminen, joka voi lähteä sinne bisselle edes puolen tunnin varoitusajalla. Kunhan on tukka pestynä valmiiksi!

-----

I miss the times when having a pre-party on a Saturday night just meant opening a bag of potato chips.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kyllä, tunnistan tuosta itseni!

saarah
visual diary

Meitä säätäviä tätejä on siis muitakin :)

Vierailija (Ei varmistettu)

huaaaah oon 22 ja säälittävä täti jo nyt! yhyy (saaks säälittävät tädit kirjottaa blogikommentin puhekilellä?)! Justiinsa tuossa pari viikkoa sitten, laitoin fb viestin rakkaille ystävilleni, että nähtäiskös viikonloppuna, jos ei kaikki seitsemän pääse niin osa vaikka, ja jos ei koko viikonloppua niin vaikka yksi ilta (ollaan vähän ympäri eteläsuomea nykyään). Noh, 140 kommenttia myöhemmin olimme siinä tilanteessa, että ehkä näemme perjantaina, mutta ettei kukaan ollut varma mistään. Sitten alkoi ruoka säätö, nukkumissäätö, musiikkisäätö, mitä tehdään lauantaina säätö. Oi voi.

saarah
visual diary

Hah, eli tää alkaa jo ennen kolmeakymppiä! Oota vaan, se vaan pahenee koko ajan mitä vanhemmaks tulee :D

lepi (Ei varmistettu) http://chasingaftermagic.tumblr.com/

Mä toin päärynää!

:D

saarah
visual diary

Onneks toit :D

Nuuh beibe!

Yolotus auttaa! ;)

saarah
visual diary

Todellakin, se muuten auttaa!

Eerika
Bättre liv

Tunnistan! Lisää yhtälöön lapsi, koirat, mies, graah! Mutta toisaalta, silloin 18-vuotiaana olisi ollut aivan ihmeellistä olla kolmikymppisten bileissä. Niistä missä joku isäntäväki saattaa tarjota koko illan ruoat ja juomat, tilaa löytyy jokaiselle yöpyä, saunomistakaan varten ei tarvitse tuoda omaa pyyhettä ja voi rapsuttaa perheen koiraa. Siis aivan absurdia! Ihmekään kun niitä bileitä oli niin helppo järjestää kun ei olisi edes ollut varaa ostaa kuin omat bisset/siiderit ja yks sipsipussi. Silloin se homma oli aina OPM ja se koski sekä omaa pulloa että pyyhettä!

saarah
visual diary

Niin totta!

Ja silloin 18-vuotiaana aina kerättiin kolehti jos joku oli ostanut sipsejä ja dippiä :D

Eerika
Bättre liv

Haha, niin kerättiin!! :)

Kyläluuta

Omasta kokemuksesta,ketään loukkaamatta: naisten kanssa kaikki etukäteen suunnittelu on aina säätöä :D 

saarah
visual diary

Ainakin jos kyseessä on yhtään useampi nainen kun 2 kpl :)

"ei voi mennä ulos syömään, jos jääkaapissa on joku nahistuva kesäkurpitsa josta saa kokattua pastakastikkeen"

Tämä on niin mun elämästä :D (helpottavaa kuulla, että muillakin on samanlaisia ajatuksia)

saarah
visual diary

Täähän on oikeasti fiksu ja ekologinen ajattelutapa, mutta joskus vaan niin tylsä ;)

Raella

Mistä toi ihana hame on?

saarah
visual diary

Ne on itseasiassa sortsit :) Kahden euron löytö Fidasta!

Kommentoi

Ladataan...