Ladataan...
visual diary

 

 

Kun olin töissä lehdessä, haaveilin aina siitä, miten olisi kiva päästä kuvausmatkalle. No ehkä vielä joskus.

GQ:n luova tiimi sitä vastoin pääsi, reissaamaan nimittäin pitkin Amerikan kansallispuistoja Brad Pittin kanssa. Kuvat ovat upeita ja tekstistä tulee jotenkin sellainen olo, että voi Brad, jätti dokaamisen ja siellä se keittelee matchateetä koiransa kanssa. Mutta hyvä niin, taisi olla aikamoista sekoilua Bradin elämä jossain vaiheessa.

Luo GQ:n juttu täältä. Upeat kuvat on Ryan McGinleyn käsialaa.

 

 

Lukisin tosi paljon enemmän ulkomaisia lehtiä netistä, varsinkin tällaisia henkilöjuttuja. (Jos vaan olisi joku, joka aina linkkaisi kiinnostavat jutut). Siksi linkkaan nyt itse.

 

----

 

Loving these cool pictures of Brad Pitt by Ryan McGinley on GQ.

 

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Mun piti eilen, helteisenä sunnuntaina, mennä LX Factoryyn brunssille yksien kivojen tyttöjen kanssa. Sitten tehdä vähän töitä ja mennä illalla juomaan viiniä yhden kivan pojan kanssa.

Mutta ei, istuinkin kotisohvalla, katsoin Girlbossia ja

sitten tein tätä:

 

 

Google transleittasin omaa nimeäni. Haha, parasta.

 

----

 

When I have identity crisis, I google translate myself.

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

Seison aina toisinaan yöllä jossain kadunkulmassa ja kirjoitan puhelimen muistiin pitkiä pätkiä
miltä juuri nyt tuntuu -tekstejä. Usein ne ovat vain pieniä, yksittäisiä lauseita tai tapahtumia, joista haluan muistaa tietyn yksityiskohdan, koska aion kirjoittaa niistä joskus myöhemmin.

Sitten joskus taas siihen pieneen näpyttelyyn kiteytyy enemmän kuin pitkään blogitekstiin.

 

 

3. toukokuuta 2017.

On päiviä, jolloin vihaan Lissabonia. Niitä turistimassoja jotka tukkivat tiet ja joiden takia suosikkikirpparistani tulikin hostelli ja suosikkigalleriani lopetetaan. Ja sitä että jätehuollossa ei ole logiikkaa ja vähän sitä että elelen kädestä suuhun enkä voi ostaa uusia kesämekkoja silloin kun vanhoissa olo on nuhjuinen. Mutta sitten on niitä iltoja kun päätyy kauppareissulla italialaisen pizzabaarin avajaisiin, kävelemään auringonlaskun aikaan kapeita pikkukujia, olo ja valo on kuin elokuvalavasteissa ja vahingossa löytää vielä uuden suosikkiravintolan, jossa tietenkään ei voi maksaa kortilla, mutta kolikot riittävät juuri ja juuri kustantamaan viinit ja oliivit ja yrttivoin ja portviinissä haudutetut uunimunakoisot.

Silloin tulee sellainen olo että haluankin olla juuri täällä, juuri näin.

 

----

 

Lisbon light. My favorite thing in the whole world.

 

Share

Pages