Ladataan...
visual diary

 

 

En tiedä muistaako kukaan,

mutta kirjoitin lähes kaksi vuotta sitten Ladies wine and design -tapahtumasta Lissabonissa. Olen käynyt siellä tuon kerrankin jälkeen (pari kertaa tosin toteamassa että tässä maassa on paljon ihmisiä, joilla on ongelma puhua englantia. Ja minulla on myös ongelma: en edelleenkään ymmärrä kovin monimutkaista keskustelua portugaliksi). 

Oli miten oli, multa on mennyt täysin ohi että

tämä mahtava konsepti on rantautunut myös Helsinkiin. 

 

 

Tässä siis idea pähkinänkuoressa kertauksen vuoksi: 

Ladies, Wine & Design provides events for creatives and like-minded professionals. We have casual conversations about design, business and creative life over a glass of wine. We are committed to encouraging each other and sharing knowledge, as well as having fun and being awesome. Our network hosts inspiring talks, company visits and small group gatherings (in Finnish or English depending on the occasion).

 

Jos kyseiset asiat kiinnostavat, tsekkaa lisää täältä. 

 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Tasan kolme päivää ennen syntymäpäivää se iskee. 

Vyöryy ylitseni kuin…no joku ylitse vyöryävä asia. Tai no ei, menisikin ylitseni, se iskee ja jää paikalleen. Saakelin ikäkriisi. 

Paria viikkoa aiemmin kaikki on vielä kivasti. Käyn pitkästä aikaa piirtämässä elävää mallia, olen ihan fiiliksissä. Juon viiniä ja vaeltelen ympäri kaupunkia yhden uuden ihmisen kanssa. Tehdään kaikki rästissä olevat kotiprojektit valmiiksi, joka kerta kun avaan ulko-oven, saan onnellisuuspuuskan siitä, että vihdoin on ihana koti jossa on kiva olla. 

Ja sitten hirveä ikäkriisi tulee ja pyyhkäiseen kaikki nuo kivat asiat mennessään.  Jonnekkin hyvin kauas. Ja kaikki on ihan pielessä. 

Menen pieneen meksikolaisbaariin katsomaan jalkapallo-ottelua. Normaalisti se olisi kiva tapa viettää sunnuntaista alkuiltaa, mutta nyt vain ahdistaa niin, etten tiedä mitä tekisin: tuijottaisin peliä, puhelimen ruutua vaiko ärsyttävästi erivärisin kirjaimin tekstattua drinkkilistaa, joka peittää puolet seinästä. Mä en voinut vaan mennä siihen yhteen uutuusravintolaan, kun niillä on niin ruma fontti ja logo, graafikkoystävä sanoo huomatessaan tuijotukseni. Ah, mä niin tiedän, huudahdan, vaikka oikeasti haluaisinkin kysyä että miten voit olla noin iloisella päällä, EIKÖ SUA AHDISTA ELÄMÄ JA IKÄÄNTYMINEN JA KAIKKI TÄMÄ?

Muut jatkavat vielä puistoon katsomaan toista ottelua, jostain syystä sanon että haluan vain lukea kirjaa puistossa. Teen usein sitä, ihan liian usein: vetäydyn omiin oloihini juuri silloin kun pitäisi vaan hengata muiden kanssa ja sitten ahdistun entisestään. Puistossa on liian kuuma, en pysty keskittymään kirjaan ja kun laitan viestin sunnuntaihengausseuralleni siinä toivossa että hänellä olisi samanlainen päivä, hän vastaakin olevansa rannalla. MIKSENMINÄOLE? Miksen koskaan osaa tehdä mitään oikein?!??!

Kriisin kruunaa vielä kirje verotoimistosta, joka on killottanut postilaatikossa päiväkausia. Se kertoo että joudun maksamaan usean sadan euron sakkomaksun, koska olen mokannut tietysti veroasiani ihan täysin. Menen kotiin, suljen ikkunaluukut ja itkettää ihan hirveästi. Olen muka aikuinen, enkä osaa edes hoitaa asioitani. En mitään.

Vihaan vanhenemista, vihaan sitä että kaikilla muilla on kaikki palaset kohdallaan elämässä ja itse en osaa edelleenkään sanoa että hei tarvitsen apua tässä asiassa. Menen nukkumaan raskain mielin, olen valveilla vielä viideltä ja aamulla levitettyäni ekstrakerroksen valokynää mustille silmänalusilleni raahaudun uuteen kahvilaan aamupalalle. Älä piiskaa itseäsi, tuohan voi käydä kenelle tahansa, ystävä lohduttaa ja antaa maistaa kallista chai latteaan. Juon kahvin mustana ja halpana, tähän meni tän kesän viinirahat sitten. Hei älä, ystävä sanoo, voisi olla vielä paljon pahemminkin. 

Silloin se iskeytyy tajuntaan: Voisi muuten olla. 

Kyllä, ahdistaa vanheta. Kyllä, ahdistaa asua maassa, jossa en ymmärrä välillä mistään mitään. Kyllä, vituttaa lähes joka päivä joku asia, tietysti. Sitten buukkaan tapaamisen verotoimistoon syntymäpäiväkseni. En mieti sitä vanhenemista sitten, mietin paljon monimutkaisempia asioita. Saakeli soikoon.

Ja kahden päivän päästä puran kaiken raivoni ystävieni askartelemaan synttäri-Piñataan. Hakkaan sitä kuin viimeistä päivää ja kun se vihdoin halkeaa, alas sataa konfetteja, lakupötköjä ja punaisia kondomeja. 

Hah. Vois olla vielä paljon pahemminkin. 

 

 

 

----

 

Just got my first ever birthday Piñata filled with Finnish candy and American condoms. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ladataan...
visual diary

 

 

Olen listaihminen, henkeen ja vereen. 

Mulla on ollut 30 things to do before 30 -lista (joka tosin hukkui jonnekkin), sitten 35 before 35 (jonka takia vähän niinkuin muutin ulkomaille). 

Seuraavaksi pitäisi kai tehdä 40 before 40, hitto siinä onkin monta asiaa. 

 

Aloitettiin asiaa vähän taannoisella Tallinnan reissulla, Julian, Tiian ja Annan eli maailman huipuimpien naisten kanssa.

 

Tässä tulos: 

 

 

Ja sitten sitä listaa tekemään. Yksi varma asia siinä tulee olemaan: PYSY VÄLEISSÄ NÄIDEN NAISTEN KANSSA.

Ilman niitä kun ei mistään tulisi helvetti yhtään mitään. 

 

 

----

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pages