Ladataan...
visual diary

 

 

Kuuntelin vuonna 2015 ylläolevaa artistia lähes taukoamatta. 

Mulle käy usein niin: koukutun johonkin musiikkiin ja soitan sitä taukoamatta, kunnes kyllästyn totaalisesti. Sitten en ollenkaan muista seurata saman artistin uusia julkaisuja. Nytkin huomasin vasta tässä kuussa että ihanalta SZA:lta on tullut kesällä uusi levy, nimeltänsä CTLR. 

Jotenkin tämä musiikki vie erityisen hyvin ajatukset pois marraskuusta. Jonnekkin kesäiseen ja lämpimään, kattoterassille kuumana keskiyönä...

 

Jos sulla on vinkata mulle hyvä musiikkiblogi, olen kiitollinen. Haluaisin olla ajan tasalla hyvistä uusista artisteista, mutten tiedä mitä seurata. 

 

----

 

Ja jos soittolistat kiinnostaa, tsekkaa tää:

Viime syksyn paras soittolista

 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

Samalla viikolla on liikaa töitä ja sitten sellainen työjuttu jota en saa vaikka olisin kamalasti halunnut ja palaa epävarmuus siitä olenko ollenkaan hyvä. Missään, koskaan.

Näytän omasta mielestäni vähän kamalalta, tietysti vielä poltan hiustenkihartimella otsaani punaisen läiskän ja sitten eräs kaksikymmentäkuusivuotias tyttö luulee että olemme saman ikäisiä. Ahah, sä oot siis sellainen milf, hän korjaa kun korjaan oikean ikäni.

Eräänä aamuna herään siihen, että niska on niin jumissa etten voi kääntää päätä, toisena sitten niin kivaan viestiin, että hymyilyttää koko päivän.  

Sataa kaatamalla, on kylmää ja harmaata ja sitten yhtäkkiä ihana vaaleanpunainen auringonlasku ja niin lämmintä että voi olla iltamyöhällä ilman takkia.

On niin hauska baari-ilta, että meinaamme tippua tuoleiltamme ranskalaisen ja amerikkalaisen ystäväni kanssa kun nauramme niin paljon. Sitten hermostun taas ranskalaisturisteihin, jotka seisovat aina keskellä jalkakäytäviä eivätkä väistä ketään. Nuo muka koko maailman omistajat.

Törmään ravintolassa ex-heilaan, voi jeesus en jaksa puhua sille mitään, ärysttää. Sitten kuitenkin puhun ja onkin kivaa, meidän pitäisi hengata lähiaikoina, se sanoo lähtiessä ja pussaa poskelle ja pyytää ulos myöhemmin.

On kylmä ja kuuma, suihkusta ei tule tarpeeksi kuumaa vettä, ärsyttää toinen kämppis ja sitten toinen on taas vaan niin tärkeä, kun voin kertoa hänelle aina ihan kaikki ajatukseni sensuroimatta ja kun näytän eräälle ihmiselle kotini sijainnin ja hän kysyy tiedänkö kuinka onnekas olenkaan tässä paikassa asuessani ja vastaan vain että voi kuule todellakin tiedän.

Kun kahvikioskissa on se niin pitkä mies että näen vain sen keskivartalon juuri kun olemme tuskailleet sitä, ettei enää koskaan voi pitää korkokenkiä kun kaikki miehet on niin lyhyitä ja sitten se hymyilee ja kysyy haluanko kanelitangon kahviin.

Pussailen yhden miehen kanssa hämyisen baarin nurkkapöydässä. Kävelen kotiin nauraen hysteerisesti ystäväni viesteille. Tilillä on juuri sen verran rahaa, että voi syödä lounaan ja juoda kahvia ulkona.

On ihanaa kun ei tarvitse olla toimistossa töissä 9-17. Paitsi että jossain vaiheessa taas varmaan haluan eniten olla toimistossa 9-17, niinhän se aina menee, viestittelen ystävän kanssa.

Niinpä. Elämä <3, hän vastaa.

Aivan. Ihanan sekavaa, ihanaa ja tyhmää, kaikkea sekaisin. Ei liian täydellistä ja ennalta-arvattavaa,

onneksi koskaan.

Sehän ois ihan tylsää.

 

Elämä <3

 

 

Kesäiset kuvat minusta: Vihervaaran Anna. 

 

 

Share

Ladataan...
visual diary

 

 

 

Ei ole montaakaan asiaa, josta olisin vieläkin yhtä innostunut kuin lapsena. Mutta yksi on: TARRAT!

Niitä kun pitäisi löytyä jokaiselta aikuiseltakin, ihan vain siksi kun öööö, ne on ihania. 



Pipsticks on firma, jolta voi tilata kuukausittaisen tarrasetin ja se tulee suoraa kotiovelle. Mikä mahtava idea!

Ja mitä kaikkea tarroilla voi tehdä? No itse liimaan niitä ainakin kirjekuoriin, kalenteriin, peilin reunaan ja kummipojan kirjeisiin. Ja jos olisi lapsonen jonka kanssa askarrella, tämä olisi varmaan aikamoinen hitti. 

 

----

 

Loving this idea of monhtly description of stickers by Pipsticks. 

 

 

Share

Pages