Hero
Olen aina rakastanut uuttavuotta. Kai samoista syistä kuin rakastan aamuja, maanantaita, jokaista uutta alkua. Kun tuntuu siltä, että mikä tahansa on mahdollista, kaikki on vielä edessä.
En hetkeäkään kiellä, etteikö kyseessä olisi täysin psyykkinen symboliikka – jokainen hetkihän oikeasti merkitsee loppuelämämme alkua, ei aina tarvitsisi odottaa tuollaisia keinotekoisia, vain sovittuihin normeihin perustuvia ajanmääreitä kokeakseen saavansa aloittaa asiat puhtaalta pöydältä. Mutta asioiden järkeistäminen nyt vain ei kuulu tapoihini, joten nautin noista hetkistä jatkossakin täysin sydämin.
Tämä uusivuosi tuntuu vielä tavallistakin merkityksekkäämmältä, sillä takana on todellakin elämäni vuosi. Kaikki on myllerretty hyvällä tavalla sekaisin ja ylösalaisin, elämä koottu uudelleen paketiksi, jossa saan olla onnellisempi kuin koskaan elämässäni. Samalla edessä on uusi vuosi täynnä suunnitelmia ja haaveita, hyvää epävarmuutta, innostunutta jännitystä.
(Kuvasta kiitos rakkaalle siskolle)
Tänä vuonna 2015 olen saanut mm.
– juosta, juosta enemmän kuin ehkä koskaan ennen. Aikaisina talviaamuina, raukeina kevätsunnuntaipäivinä, harmaina sateisina iltoina, kun mieli on kaivannut selkeytystä. Koko ajan juosten kohti tavoitetta, joka onneksi toukokuussa TCR:llä saavutettiin. Sen jälkeen juosta huumaavissa uusissa maisemissa niin pitkin Akerselvan rantaa kuin Lørenskogin metsissäkin.
– opiskella norjaa, niin kurssilla kuin tosielämässäkin. Turhautua, kiukutella, lukea, opiskella lisää, aina välillä onneksi myös kokea voimaannuttavaa onnistumisen riemua.
– muuttaa Norjaan. Saada töitä, asunto, uusia ihmisiä elämääni täältä, mihin niin kauan ehdin haaveilla.
– ylittää itseni ja mukavuusalueeni rajat monen monta kertaa. Enkä yhtäkään ole katunut.
– oppia olemaan aidommin minä, juuri minä, kuin vuosikausiin. Iloita arjen pienistä höpsöistä yksityiskohdista olematta siitä samalla hiukan häpeissäni. Riemuita, rakastaa, elää ja kokea avarammin kuin koskaan ennen.
– kirjoittaa enemmän kuin vuosiin, ja tajuta miten paljon siitä pidänkään (ja samalla ihmetellä, miksi olen sen niin pitkäksi aikaa jättänyt).
– käydä läpi pari elämäni kipeimpiin kuuluvaa käännettä. Samalla uskoa ja luottaa siihen, että näistäkin vielä päästään yli. Että kaikesta tästä vielä selvitään, kun vain jaksaa pitää toivoa ja positiivisuutta yllä, keskittyä hyvään, luottaa siihen että elämä kantaa.
– mennä eteenpäin elämässäni, kasvaa enemmän kuin ehkä viimeisen kymmenen vuoden aikana yhteensä. Samalla myös oppia itsestäni huimasti enemmän.
♥ Hero – Regina Spector
