Haikon kartanossa

Vietimme toissa viikonlopun Haikon kartanon lumisissa maisemissa koemaistajan syntymäpäivän kunniaksi. 

En ollut ennen käynyt ko. paikassa ja olinkin kovin utelias sen suhteen. Minulle myös vinkattiin, että Haikon kartanossa saisi syödäkseen ihania ruokia. Sinne siis!

Pakko sanoa, että itse hotelli oli hieman pettymys, koska ainakin ns. perushuone oli jämähtänyt 80-luvulle. Kylpylä oli siisti ja viihtyisä, mutta pienempi kuin kuvitelmissamme. Pääsimme silti, pienestä ruuhkasta huolimatta, testaamaan poreammeen, kuumavesialtaan sekä höyrysaunan. 

Kylpemisen jälkeen olikin kiva vaihtaa puhdas vaatekerta päälle ja kävellä lyhyt matka kartanolle.

img_9054.jpg

Pöytä kartanolla oli katettu kauniisti.

img_9055.jpg

 

 

Valitsimme molemmat yhden menun listalta, helppoa kun ei tarvitse arpoa mitä söisi. Viinipakettikin oli valmiiksi mietitty.

img_9056-001.jpg

img_9057-001.jpg

img_9058-001.jpg

 

Keittiömestarin tervehdys oli sienicappucino jossa ei nimestään huolimatta ole kahvia 😉 hyvää oli. Kylkeen sai leipäkorista leipää.

img_9060.jpg

 

Hiillostettu siikatartat, äyriäissalaatti ja kukkakaalipyree. Tartar oli oikein maukas, samoin kukkakaalipyree mutta petyin hieman äyriäissalaatin kohdalla, se kun taisi olla yksi ainoa jättirapu?

img_9062.jpg

 

Syntymäpäiväsankarin maukas lohikeitto tilliöljyllä.

img_9067.jpg

 

Illan ehdoton kohokohta oli taivaallinen timjami-yrttikuorrutettu poron ulkofilee sekä poronluista yön yli keitetty kastike. Lisänä kasviksia sekä perunamuffinssi sienitäytteellä.

img_9070-001.jpg

 

Koemaistajan 47 vuotta menulla ollut härkäannos yrttikastikkeella, taivaallisella kasvispikkelsillä sekä riisillä. Erinomaista!

a.jpg

Iloinen ruokailija 🙂

Oma jälkiruokani oli lakkapannacotta kaurakeksillä.

img_9086-001.jpg

Koemaistajan jälkiruoka voitti omani, podin lievää annoskateutta kun olin maistanut hänen mustaherukkasorbettiaan. Vaikka pannacottani olikin herkullista, vei tämä voiton. Suklaakakku kätki myös sisäänsä rouskuvia pähkinöitä. 

img_9087.jpg

Illallinen oli kaikin puolin maukas, nautiskelimme sitä rauhassa noin pari tuntia ja nautimme kartanon ravintolan tunnelmasta. Tosin, ihmettelimme tätä suomalaista ”kuiskitaan ravintolassa”-kulttuuria. Ainoat äänet jossain vaiheessa olivat taustamusiikki, supina ja erään pienen vieraan äännähdykset 😀 kovin erilaista oli esim. jouluaaton illallisellamme Italiassa, jossa ihmiset puhuivat kovaa, korkealta ja toistensa päälle. 

Ruoka täytti kyllä kaikki odotukset ja tykkäsin menukokonaisuuksista, vaikka välillä podinkin vastapäisen lautasen takia annoskateutta 😉

Pssst! voit seurata ruokaseikkailujani Facebookissa, Bloglovinissa, Pinterestissä sekä Instagramissa (annemi83)!

Kommentit (5)
  1. Heidi: olisi kiva käydä siellä myös kesäaikaan, on varmasti upeat maisemat 🙂

  2. HeidiTuominen
    23.2.2013, 22:09

    Tuli kova ikävä tuonne – upea paikka päästä arjesta irti! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *