Välillä olen saanut toivomuksia, että kertoisin hieman enemmän itsestäni täällä blogissa. Se ei tunnu kovin luontevalta noin muuten vaan, joten päätin kirjoittaa teille hieman toisesta, saksalaisesta, puolikkaastani.

Pyrähdin viime viikolla Saksassa sukulaisteni luona ja alla hieman kuvamateriaalia herkuista joita söimme. Mummuni olessa sairas, emme syöneet perinteistä, saksalaista kotiruokaa yhtä paljon kuin normaalisti mutta söimme erittäin hyvin, joka päivä.

Mikähän siinä on, että mummolassa syö aina vähän enemmän?

Kurkataanpa ensin suurta suosikkiani fleischsalatia joka on kaikessa ihanuudessaan majoneesipohjainen kinkkusalaatti jossa on myös mm. herneitä ja suolakurkkua. Ikisuosikkini. Tätä tuon myös aina mukanani isälle, jonka kanssa jaamme tämän intohimon. 

Purkillinen tätä menee hujauksessa, sopii myös kotioloissa ruisleivän päällä. Ah!

Iltapalalla mummolassa syödään myös leikkeleitä ja leipää. Leikkeleet haimme läheisestä lihakaupasta jossa lihamestari tervehtii asiakkaita nimellä. Mikä tunnelma, koko pieni puoti kuhisi olimme siellä mihin aikaan tahansa ja tiski notkui ihania leikkeleitä. Ja minä kun yleensä kotona olen enemmän juustoihminen kuin makkaraihminen! Saksassa tilanne on aina eri 🙂

Lounaalla kävimme muutaman kerran ns. kaupungintalolla, jossa lounasta sai huikeaan 6,90€ hintaan. Lounaaseen kuului keitto, runsas salaatti, pääruoka ja jälkiruoka. Hinta-laatusuhde oli erinomainen!

Itse nautiskelin suurta herkkuani porsaanlihaa tummalla kastikkeella sekä semmelknödeleillä eli nk. leivästä tehdyt dumplingsit. 

Juomana tietysti apfelschorle eli omenamehua ja vichyä sekaisin. 

Jälkiruokana oli itsetehtyä jäätelöä. Toisena päivänä jäätelömakuina olivat juustokakku ja jogurtti-sitruuna. Taisin syödä myös mummini annoksen 😛

Kävimme eräänä päivänä myös viereisessä kaupungissa ja pääsin jälleen syömään yhteen suosikkiravintoloistani. Tässä kreikkalaisessa ravintolassa olen käynyt lukuisia kertoja. 

Gyros-annoksen jälkeen jälkiruoka teki tiukkaa, mutta mahtui kuin mahtuikin sinne omalle paikalleen 😉 ruoka oli suussasulavaa ja tilasimme vielä lisäannoksen tzatzikia. 

Eihän tätä talon itsetekemää pähkinä-kookoskakkua vain voinut vastustaa 😉

Yhtenä iltana rohmusin vuonankaalisalaattia kokonaisen pussillisen mummon ihanalla salaattikastikkeella ja join pinkkiä kuplivaa. Yksinkertaista mutta hyvää. Olen usein tyytyväinen hyvin simppeleihin ruokiin ja yhdistelmiin.

Yksi suosikkiruoistani reissulla oli maultaschen pekonilla ja suussasulavalla saksalaisella perunasalaatilla. Taustalla kurkkii taas tuttu apfelschorle.

Maultaschen on hieman raviolia muistuttava ruoka, pastamainen taikina täytettynä yleensä mm. pinaatilla, leivänmuruilla, yrteillä ja lihalla. 

Lisäksi nautiskelin useamman kerran ihanista erikoiskahveista…

Nougatlatte. Ei varmaan tarvitse sanoa enempää 😉

Saksalaisuuttani ei ehkä ulospäin huomaa, tai edes puheesta koska olen Suomessa syntynyt ja kasvanut, mutta sen ehkä huomaa joissakin luonteenpiirteissäni ja sukunimestäni. Sitä tavaan ihmisille lähes joka päivä.

Teen harmillisen vähän saksalaisia ruokia ja reissustani inspiroituneena aion sukeltaa taas saksalaisen keittiön syövereihin. Minulla on paketti maultascheja ja semmelknödeleitä myös kaapissa. Joku saattaa muistaakin, kun tilasin keväällä spätzle-laudan ja kokeilin taitojani?

Minulle Saksa on ollut aina mieluinen matkakohde ja olenkin matkustellut siellä paljon. Viime vuosina tosin lähinnä Berliinissä ja sukulaisteni luona toisella puolella Saksaa. Asuin myös jokunen vuosi sitten Koblenzissa jossa vietin ikimuistoiset 6kk vaihto-opiskelijana. Uskon, että saksalainen identiteettini vahvistui erityisen paljon tuona aikana. Ilahdun joka kerta kun kuulen saksaa esim. Helsingissä kaupungilla kulkiessa, olen kolunnut myös Helsingin saksalaisia ravintoloita isäni kanssa ja otan mielelläni oppia isäni saksalaisista herkuista. Saksaan palatessani, aivoni kääntyvät salamannopeasti toiselle kielelle ja tunnen oloni kotoisaksi heti kun lentokoneen pyörät ovat tömähtäneet lentokentälle. 

Kaipaan toiseen kotimaahani jatkuvasti, etenkin siellä asuvat ihmiset ovat ajatuksissani usein. Minulla on laaja ystäväpiiri ympäri Saksaa ripoteltuna sekä rakkaat sukulaiseni siellä. Aina Suomeen palatessani toivon, että voisinpa asua kahdessa maassa samaan aikaan. Pidän saksalaisesta kulttuurista, etenkin pienissä kaupungeissa. On ihanaa kulkea vaarin kanssa käsikynkkää heidän kotikaupunkinsa kaduilla, piipahtaa lähileipomoon jossa myös tervehditään nimellä ja vaihdetaan kuulumisia. Ruoat haetaan erikseen leipomosta, lihakaupasta, ruokakaupasta.. kadulla hymyillään ja tervehditään myös tuntemattomia. 

Olen onnekas kun minulla on kaksi kotimaata ja kieltä, joilla kommunikoida. Yritän vaalia tätä aarretta mahdollisuuksien mukaan ja ottaa kaiken irti siitä, että olen saanut mahdollisuuden elää kahden eri kulttuurin keskellä.

Lupaan siis tässä, lukijoideni läsnäollessa, että perehdyn tänä vuonna paremmin saksalaisen keittiön saloihin. Ehkä teen makumatkan myös suomalaisten perinneruokien resepteihin, tasa-arvon vuoksi 😉

Auf wiedersehen!

Psst! blogissa on käynnissä arvonta ke 13.2. saakka!